TaiYo:n arvot: kriittisyys

Taideyliopiston ylioppilaskunnalle hyväksyttiin keväällä sen historian ensimmäinen strategia. Strategiassa määritellään TaiYo:lle pitkäaikaisten tavoitteiden lisäksi sen arvot. TaiYo:n arvot ovat Taide, tiede ja sivistys, Ekologisuus, Kriittisyys sekä Yhteisöllisyys ja yhdenvertaisuus. Arvojen määritelmät löytyvät strategiasta, mutta halusimme kuulla myös yhteisössä toimivien ajatuksia niistä. Pyysimmekin siksi ylioppilaskunnan aktiiveja pohtimaan mitä nämä arvot heille tarkoittavat ja merkitsevät.

Kriittisyydessä on usein kaikuja jostain negatiivisesta. Kriittisiä ihmisiä kuvataan vastarannan kiiskiksi, ilonpilaajiksi, ryhmähengen latistajiksi. Kuka haluaa kriitikon viitan harteilleen? Todellisuudessa melko harva, uskoisin. 

Mutta kun kriittisyyden siirtää taiteen kontekstiin, se herättää heti minussa innostusta: kyllä, kriittinen taide ja taiteilija! Yhteiskunnan ja vallan vahti! Epäkohtien osoittaja ja uuden luoja! 

Oma lähtökohtani taiteen tekemiseen on aina ollut yhteiskuntakriittinen. Teatterintekijänä ja dramaturgian ja näytelmän kirjoittamisen opiskelijana minua ovat aina inspiroineet Minna Canthin kaltaiset taiteilijat. Siinä vasta todellinen status quon haastaja ja kohahduttavien ensi-iltojen kuningatar. 

Kriittiseen Canthiin kuitenkin suhtauduttiin aikanaan juuri niin negatiivisesti, kuin alussa kuvasin — ja vielä enemmän. Kuopiossa rukoiltiin Canthin kirjoittajan käden halvaantumista, jotta hän ei voisi enää kirjoittaa näytelmiään. Ja kuitenkin juuri osuvan kritiikkinsä ja ajattoman aikalaiskuvauksensa häntä luemme ja esitämme yhä uudelleen.

Osuvalla kriittisellä katseella on aina ollut taiteessa tilausta. Puhuttiin sitten antiikin Kreikan valtaapitäviä pilkkaavista komedioista, nykypäivän poliittisesta satiirista tai yhteiskuntakriittisestä meemikulttuurista, yhdistää kaikkia niitä kupliva muutoksen mahdollisuus, toive ja näky siitä, että maailmamme voisi olla toisin järjestetty. Taide tekee näkyväksi monin eri tavoin haitallisia rakenteita, sanoittaa sorrettujen ja syrjittyjen kokemusmaailmaa ja osoittaa sormella tekopyhyyden linnakkeita. 

Tietenkään kaikki taide ei tavoittele hierarkioiden murtamista, eikä sen tarvikaan. Taiteen kentällä on sallittua myös kriittisyyden kritisointi, ja taiteen avulla voi myös rehellisesti tavoitella eskapismia, puhtautta, kauneutta — hetkellistä irtaantumista siitä, mitä on. 

Miksi kriittisyys on meillä sitten arvona TaiYo:ssa?

Viime vuosien aikana kritisoinnin ja itsereflektion taito on kääntynyt sisäänpäin. Myös TaiYo:n arvoissa todetaan, että TaiYo tarkastelee omaa toimintaansa ja oppii uutta. Tärkeintä ei ole enää huutaa vaatimuksia ulospäin, vaan myös tarkastella oman toiminnan vaikutuksia — ja vielä tärkeämpää olisi aidosti muuttaa epätoimivia käytänteitä. Kuten taiteen parissa, tulee myös ylioppilaskunnan kyetä näkemään, kuinka se voisi olla toisin järjestetty — kuinka se voisi toimia niin, että aidosti tuemme ja tavoitamme kaikki yhteisön jäsenet. 

Ja niin, ovatko ne kriittiset ihmiset ihan perseestä?

 Vai onko enemmän kyse siitä, että meidän on opittava ottamaan kritiikkiä vastaan? 

Minnakin kävi aikoinaan pitkiä kirjeenvaihtoja ja keskusteluja salongissaan eri ihmisten ja vihamiestensä kanssa. Oppikaamme häneltä siis, että dialogi kulkee kritiikin kanssa käsi kädessä.

Siten voimme oppia ja muuttua, opettaa ja muuttaa parhaiten. 

Sara Koiranen

–

Sara Koiranen on Taideyliopiston ylioppilaskunnan edustajiston varapuheenjohtaja. Sara opiskelee dramaturgiaa ja näytelmän kirjoittamista Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa.