Katriina Rosavaara: Toinen tutkinto voi olla se tärkein

Eduskunnassa tulee huomenna perjantaina 13.3. toiseen käsittelyyn hallituksen esitys, jolla rajattaisiin opintotuki opiskelijan toisilta samantasoisilta tutkinnoilta. Tämä vaikeuttaa mahdollisuuksia kouluttautua uudelleen ja vaihtaa alaa, esimerkiksi niissä tapauksissa, joissa oman alan työllisyys kääntyy laskuun. Esitys on myös omiaan pidentämään opiskeluaikoja ja myöhentämään opiskelijan siirtymistä työelämään. Taiteilijoiden kannalta suurin uhka liittyy mahdollisuuteen hankkia omalle työlleen tarpeellinen osaaminen.

Taideyliopistossa monelle opiskelijalle ensimmäinen tutkinto ei myöskään jää viimeiseksi. Usein taustalla on ollut jo hakiessa jonkin täysin toisen alan tutkinto, tai opiskelija haluaa täydentää omaa aiemmissa opinnoissa hankkimaansa osaamista. Kysyimme Kuvataideakatemian opiskelijalta, taiteen maisteri Katriina Rosavaaralta hänen näkemyksiään opintotuen rajoittamisesta. Rosavaara kirjoittaa:

“Hyvinvointivaltion tarkoitus on vähentää yhteiskunnallista eriarvoisuutta ja tasata mahdollisuuksia hyvään elämään henkilön taustasta riippumatta. Hyvinvointivaltio ymmärtää, ettei kansalaisilla aina mene hyvin ja että näissä kohdissa tarvitaan yhteiskunnan tukea. Opintotukikuukausien määrä on jo nyt rajattu. Lisärajoituksia opintotukikuukausien käyttöön ei tule tehdä, sillä toinen tutkinto voi olla se tärkein – tutkinto, jonka avulla pääsee töihin, elättää perheen, maksaa verot ja sitä kautta edellisen sukupolven eläkkeet ja muut toimivan hyvinvointivaltion palvelut myös muille niitä tarvitseville.

Kuvataiteilijoiden työllistyminen ei ole helppoa ja apurahoja on jaossa niukasti. Menestymispaineet, taloudellinen epävarmuus ja jopa köyhyys ovat usein osa kuvataiteilijan elämää. Vaikka apurahan saisi ja näyttelykuvio pyörisi hyvin, ei takeita pidemmän aikavälin toimeentulosta ole. Tällaisessa tilanteessa aloitin toiset maisteriopintoni Kuvataideakatemiassa syksyllä 2012. Olen koulutukseltani taiteen maisteri ja nykyisissä opinnoissani laajennan työnkuvaani kuvataiteilijana kuratointiin ja nykytaidekentän kansainväliseen tuntemukseen. Toinen tutkinto on melkein valmis, ja töitäkin on löytynyt.

Työkseni keksin nyt menetelmiä, joilla taiteilijoiden asiantuntemusta osattaisiin paremmin hyödyntää yhteiskunnan niillä alueilla, joissa taidetta ja taiteilijoita ei perinteisesti ole nähty. Kiitos toisen mahdollisuuden, voin nyt osaltani viedä alaa eteenpäin ja kehittää taiteilijoille uusia työskentely- ja toimeentulomahdollisuuksia.”