Taideyliopistossa toteutetaan parhaillaan kaikkia tutkinto-ohjelmia muokkaava opetussuunnitelmauudistus eli OPS-uudistus, jonka myötä uusien opetussuunnitelmien mukainen opetus alkaa vuonna 2024.
Prosessi on jo loppusuoralla ja aineryhmissä lukitaan tällä hetkellä opintorakenteita ja opetuksen sisältöjä. OPS-uudistuksessa on koitettu kiinnittää erityistä huomiota opintojen kuormittavuuteen ja huolehtia työelämävalmiuksien toteutumisesta opetuksessa. Matkan varrella opiskelijoille on järjestetty kyselyjä ja avoimia keskustelutilaisuuksia, sekä annettu mahdollisuuksia esimerkiksi osallistua omien aineryhmien OPS-kehitystyöhön.
Niin tärkeää kuin OPS:n päivittäminen onkin, pelkästään sen sisällöt eivät takaa opiskelijoille tavoiteltua oppimiskokemusta. Opetussuunnitelman toteuttaminen on nimittäin lopulta opettajien vastuulla. Kysellessäni opiskelijoiden terveisiä OPS-työryhmille olen havainnut, kuinka useisiin kurssisisältöihin tai kurssien toteutustapoihin ei olla täysin tyytyväisiä. Tällaisten kurssien kuvauksia tarkastellessani jo olemassa olevasta OPSista olen voinut havaita, että opiskelijoiden itsensä toivomat oppimistavoitteet on kyllä kirjattu, mutta eivät syystä tai toisesta toteudu. Asia kuitenkin jää herkästi opiskelijoiden väliseksi käytäväpuheeksi, eikä koskaan saavuta tahoja, jotka voisivat oikeasti vaikuttaa asiaan.
Opiskelijoiden kokemiin kehityskohtiin on kehitetty kurssikohtainen opintojaksopalaute, joka on mahdollista täyttää kurssin päätteeksi. Haasteena taitaa kuitenkin olla se, että ainekohtaisten opintoryhmien koot ovat pieniä, ja palautteita on siksi vaikea anonymisoida. Jos opiskelijalla ei ole takeita yksilönsuojasta, se voi estää opiskelijaa tuomasta esille kokemiaan epäkohtia ja pohtimiaan parannusehdotuksia. Asianomaisten opettajien kanssa ollaan tekemisissä läpi opintojen ja usein myös työelämässä.
Opettajan auktoriteettiasema on tässä suhteessa edelleen kohtuuttoman suuri verrattuna muihin yliopistoihin. Perinteinen mestari-kisälli -asetelma elää edelleen taustalla, ja opiskelijan voi olla vaikea kyseenalaistaa opettajansa ohjeita ja tekemisiä. Kyseenalaistamisesta on edelleen vielä pitkä matka siihen, että opiskelija uskaltaisi tuoda kehityskohteita esille. Kollegiot ovat pienet. Pelko siitä, että opettaja voisi tavalla tai toisella vaikuttaa omaan opintomenestykseen tai urakehitykseen on todellinen ongelma opettajien ja oppilaiden välisessä dialogissa.
Taidealan perinteinen mestari-kisälli -asetelma antaa olettaa, että opettaja tietää oppilaan kehityskohdat ja ratkaisut tämän ongelmiin, ja opiskelija ottaa tiedon auliisti kiitollisena vastaan. Entä jos tämä asetelma käännettäisi toisin päin? Jospa oppilas nähtäisiin omat vahvuutensa ja heikkoutensa tiedostavana ja itseohjautuvana toimijana, joka kerää työkaluja pakkiinsa ympäriltään siksi, että on aiheesta kiinnostunut ja orientiutunut kehittymään. Jospa opettaja olisi mentori, jonka tehtävä on auttaa löytämään ratkaisut opiskelijan kohtaamiin ongelmiin tilanteessa kuin tilanteessa, ja jos opettaja ei kykene tarjoamaan toimivia työkaluja tukemaan opiskelijan kehitystä, olisi tämän vastuulla siirtää opetusvastuunsa eteenpäin. Aktiivinen opiskelija esittäisi oppimistavoitteitaan säännöllisesti opettajalle, ja dialogin painopisteenä olisi oppilaan tarpeet ja tahto sekä motivaation ylläpitäminen ja kehittäminen. Akateemisessa maailmassa dialoginen lähestymistapa opiskeluun kuuluisi olla jo normi.
Asiat eivät muutu itsestään ilman muutosvoimaa. Tällä hetkellä suuri muutoksen tuuli on OPS-uudistus, mutta itse asiassa konkreettinen arjen tason muutos tapahtuu vain, jos asioita tuodaan rohkeasti esille. Opintojaksopalautteet, opettajien suora palautteen kysely ja aineryhmäjohtajien hakeutuminen dialogiin opiskelijoiden kanssa ovat niitä ensimmäisiä väyliä.
Haastan tässä yhteydessä paitsi opiskelijoita puhumaan rohkeasti kokemistaan haasteista, myös yliopistoa itsereflektioon opetuksen laadusta ja oppimistuloksista. Opiskelijat voivat tuoda asioita esille myös Taideyliopiston ylioppilaskunnalle, joka vie asioita eteenpäin anonyymisti yhteisömme yhteisenä äänenä. Kannattaa seurata sähköposteja ja viikkotiedotteita, jos haluaa pysyä kartalla vaikuttamismahdollisuuksista, joita avautuu projektiluontoisesti viikoittain. Opiskelijoille haettavia hallinnon opiskelijaedustuspaikkoja, niin sanottuja halloped-paikkoja, on jokaisessa tärkeässä yliopiston päätöksentekoelimessä. Useimmista luottamustehtävistä maksetaan myös korvausta.
Taideyliopiston koulutus on yksi Suomen kalleimmista, ja siksikin opettajien vastuuta opetuksen jatkuvasta kehittämisestä on korostettava ja opiskelijoiden vaikuttamisen väyliä tehostettava. Me opiskelemme Taideyliopistossa tullaksemme taidealan ammattilaisiksi, joilla on riittävät tiedot ja taidot pärjätä ja kehittyä työkentällä. Opintojemme sisältöä suhteessa työelämän vaatimuksiin tulee tarkastella jatkuvasti ja opiskeluympäristömme tulee olla turvallinen ja oppimisprosesseja tukeva.
Jos oppiminen ei toteudu tavoitteiden mukaisesti ja opiskelijoiden parhaaksi, on opetuksen tasoon pystyttävä puuttumaan. Meillä on todellakin oikeus oppia!
Jere Hölttä
TaiYon hallituslainen,
Laulutaiteen opiskelija Taideyliopistossa
Svenska 
Suomi 
English (UK)