Kun kaikkeen sanotaan sinulle ratkaisuksi “opi sitten vain suomea” ollaan erittäin lyhytnäköisiä

Taideyliopiston ylioppilaskunnan hallituksen jäsen Eliise Tani piti puheensa Suomen ylioppilaskuntien liiton liittokokouksessa Tampereella: 

Tässä teidän edessänne on hallinnollista suomen kieltä hyvin puhuva virolainen, joka muutti Helsinkiin vuonna 2018 opiskelemaan Taideyliopistoon käyrätorvea. Valmistun nyt jouluna maisteriksi ja muutan takaisin kotikaupunkiini, sillä edes minä, suomen kieltä puhuva ja kaksi vuotta y-liikkeessä toiminut virolainen en koe itseäni tervetulleeksi suomalaisessa yhteiskunnassa. 

Vaikka oma yliopistoni ei ajattele minun olevan vammainen, ehkä siksi koska en ole sokea tai istu pyörätuolissa, olen silti lievästi liikuntarajoitteinen. Ehkä tässä näkymättömämmäksi jäämisellä on myös hyviä puolia, sillä nyt minua ei voida asettaa näytille monimuotoisuuden esimerkkinä yliopiston sosiaalisessa mediassa. Minulla on seitsemän lyhyttä sormea, sekä minun on käytettävä proteeseja jaloissani päivittäin. Tämä tarkoittaa, että huonona päivänä – sillä kaikki päivät ovat erilaisia – yli parin sadan metrin matkan käveleminen aiheuttaa minulle sietämätöntä kipua.  

Olen kohdannut elämäni suurimmat rajoitteet kuitenkin vasta opintojeni alussa Helsingissä. Rajoitteet eivät yksin johtuneet kuitenkaan fyysisistä rajoitteista, vaan kielen saavutettavuudesta. Et pysty lukemaan kampuksen opaskylttejä, et saa tukea palveluista, et pysty lukemaan relevantteja dokumentteja – tämä kaikki oli jokapäiväistä elämääni ennen kuin taitotasoni suomen kielessä kasvoi. Sosiaalinen malli kohtaa toimintakyvyn rajoitteet sosiaalisena rakenteena, joka muodostuu rajoitteita omaavan yksilön ja heitä vammauttavan yhteisön välisestä suhteesta. En ole kokenut, että vammaisuuteni olisi ollut esteenä opiskelijaedustajan tehtäviin, harjoittelupaikkoihin ja kesätöihin, vaan se este on ollut se, etten ole puhunut natiivia suomea.  

Suomalainen yhteiskunta ja ylioppilaskuntaliike ovat ableistisia kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden inkluusiossa, sillä sujuvan suomen kielen osaaminen estää meitä rakentamasta sosiaalisia verkostoja mahdollistamaan kansainvälisen opiskelijan jäämistä pitkäaikaisesti Suomeen. Useimmissa paikoissa kansainvälisillä opiskelijoilla ei ole mahdollista ottaa vastaan opiskelijaedustajan tehtäviä yliopiston sisällä, sillä tässäkin vaatimuksena voi olla suomen kieli. Tai jos he sattuvat pääsemään esimerkiksi ylioppilaskunnan hallitukseen, heille lankeaa vastuu kansainvälisten opiskelijoiden asioista, jotta heidän mukaantulonsa olisi vähemmän totuttuja toimintaperiaatteita häiritsevää – kun taas suomalaiset opiskelijat pääsevät neuvottelemaan, millä vastuualueilla he haluaisivat työskennellä.  

Monia yliopiston kautta tarjottavia harjoittelupaikkoja markkinoidaan ja tarjotaan vain sinulle, jos puhut sujuvaa suomea. Kun haetaan kesätöitä – mikä on olennainen osa suomalaista opiskelijakokemusta – niin jopa työpaikat, jotka eivät vaadi sujuvaa suomen kieltä, palkkaavat silti paljon todennäköisemmin suomalaisen, jotta koko tiimin asiat olisivat ”helpompia”. On muistettava, että juuri yllä mainitut asiat auttavat sinua todennäköisimmin saamaan ensimmäisen työpaikkasi valmistumisen jälkeen ja että myös suomalaiset vammaiset opiskelijat kohtaavat hakemisessa haasteita. 

Kun kaikkeen sanotaan sinulle ratkaisuksi “opi sitten vain suomea” ollaan erittäin lyhytnäköisiä. Kielen oppiminen ei yksin taistele niitä oletuksia vastaan, joita ihmiset tekevät nimesi ja ulkonäkösi perusteella. Se ei korvaa niitä kontakteja, mitä ihmiset ovat saanet sukulaistensa tai esimerkiksi lukiokavereitten kautta. Lisäksi, vaikka tekisit parhaasi oppiaksesi suomea, aksentistasi ja lievistäkin kielivirheistä huomautetaan – tai vielä pahempaa, vastataan englanniksi, jolloin yrityksesi harjoitella suomen kielen taitoasi torpataan. Näin myös viestitään sanattomasti, ettet tule koskaan oppimaan puhumaan tarpeeksi hyvää suomea. Tarvitsemme enemmän kielten saavutettavuutta, kielten keskitason osaamisen tunnustamista, tukea verkostojen rakentamiseen, sekä uusia liittolaisia, jotka takaavat oikeudenmukaisemman kohtelumme yhteiskunnassa. 

Ensimmäiset kansainväliset tutkinto-opiskelijat ovat taistelleet jo tiensä y-liikkeeseen. Uskon vakaasti, että teidän kaikkien avulla voimme paremmin tukea sekä vammaisia opiskelijoita, että kansainvälisiä tutkinto-opiskelijoita heidän menestymisessään tarjoamalla pääsyn yliopistojen opiskelijaedustajapaikoille, työharjoittelupaikkoihin ja eri tehtäviin, joissa tällä hetkellä vaaditaan sujuvaa suomen kielen taitoa. Puhuttelen teitä, y-liike, näyttämään esimerkkiä millainen on inklusiivinen yhteisö ja yhteiskunta. 

Kiitos! Tack! Thank you! 

(Kuva: NooraHakulinen/SYL)