Olen nyt puolitoista vuotta opiskellut Taideyliopistossa näyttelijäntaidetta ruotsiksi ja nautin suunnattomasti opinnoistani. Samalla jaksaminen ja hyvinvointi puhututtaa jatkuvasti meitä opiskelijoita.
Opinnoissa keskitytään vahvasti itseensä ja oman taiteellisen ilmaisunsa kehittämiseen yksin ja yhdessä muiden opiskelijoiden kanssa. Meidän äänen treenaamisen tunneillamme on paljon yhdessä kuuntelemista ja kuulostelemista, kuten myös äänen tuottamista yhdessä ja yksin. On tilanteita, joissa minä raahaudun lattiaa pitkin ja luen Shakespearea intensiivisesti, jonka jälkeen lehtorimme tokaisee: “Ja muistakaa, tämähän on yliopisto”.
Opintoni ovat moninaiset ja monialaiset luonnollisesti tarkkaan harkituilla kiinnekohdilla. Eri teemoista palataan aina aiheeseen teatteritaide, näyttämö ja taiteilija yhteiskunnassa. On ihanaa tarkastella aiheita ja asioita monelta eri kantilta ja siten kasvattaa omaa maailmankatsomusta ja luovuuttaan. Toisaalta vastapainoksi on myös hauskaa, kun voi improvisointikurssilla heittäytyä ja olla kuuliaisena mukana hetkessä.
Opinnoissa keskitytään vahvasti itseensä ja oman taiteellisen ilmaisunsa kehittämiseen yksin ja monenlaisissa eri ryhmäkokoonpanoissa. Jatkuvan arvioinnin alla oleminen on taideopinnoissa laadukasta ja kiinnostavaa, mutta valitettavasti myös kuormittavaa. Taideyliopistossa opetus on rakennettu pitkälti siihen, ettei kouluajan (joka vaihtelee akatemioittain) ulkopuolella tarvitsisi sinällään tehdä mitään opintoihin liittyvää. Tämä järjestely kuulostaa sinänsä ihan hyvältä. Teatterikorkeakoulussa olemme koulussa yhdeksästä viiteen joka päivä ja koulupäivän jälkeen olisi tarkoitus mennä kotiin ja levätä.
Tämä utopia ei kumminkaan missään akatemiassa toimi. Kun pitkä päivä on ohi varaavat opiskelijat tilan koulusta, jossa voi harjoitella soitinta, opetella repliikkejä, maalata hyvällä valolla teoksensa valmiiksi. Tämä puhumattakaan iän ikuisista taidenäyttelyistä, esityksistä, konserteista ja muusta ylimääräisestä, jota tehdään kouluajan ulkopuolella. Vaikkei tämä ole pakollista eikä tästä ylimääräisestä työstä saa opintopisteitä, on niihin vahva kannustus.
Opintokokonaisuuksien suunnittelussa jää usein huomioimatta, miten opiskelijaa kuormittaa suuri työtaakka pienelle aikavälille ja se, miten kurssien opintopistemäärä lopulta korreloi läpäisyyn vaadittavan tuntimäärän kanssa. Koulutuksen koulumaisuus rajoittaa myös vahvasti poissaolojen mahdollisuuksia. Poissaoloja voi usein tulla sairastumisen, lääkäriajan tai terapiakäynnin takia. Näitä ei pitäisi laskea poissaoloiksi, mutta monet opiskelijat pelkäävät, että nämä lasketaan. Poissaoloista annetaan yleensä kompensaatiotehtäviä, jotka ovat myös lehtoreille ja tuntiopettajille lisätyötä. Ne harvemmin ovat johdonmukaisia ja joskus puolentoista tunnin poissaolosta saa katsoakseen vain viiden minuutin videon tai vaihtoehtoisesti kirjoitettavaksi jopa kolmen sivun esseen. Tasapaino puuttuu.
Meillä on Suomessa suuri opiskelijoiden ja nuorten mielenterveyttä koskeva kriisi, johon ei tunnu olevan ratkaisua. YTHS on ylikuormittunut, koulupsykologeja liian vähän, keskusteluapua saa helpommin alle 25-vuotiaat opiskelijat kuin sitä vanhemmat ja psykiatreille ja psykoterapeuteille on jonoa. Nämä ongelmat ovat pahemmat taideopiskelijoille, jotka usein viettävät kaikki päivät kiinni koulussa ja kun vihdoin koittaa vapaa-aika, levätään ja palaudutaan nipin napin opintojen raskaudesta. Heillä ei ole laittaa ns. ylimääräistä tuntia avun hakemiseen ja mahdollisesti sen lopulliseen saamiseen.
Taideopiskelijoiden mielenterveyteen vaikuttaa vahvasti opintojen kuormittavuus. Opinnoissa keskitytään usein itsensä kehittämiseen eri työkalujen avulla, josta myös johtuu opintojen erittäin häilyvät rajat henkilökohtaiseen minäni ja niin kutsutun työminäni välillä. Opiskelijalla ei välttämättä ole heti työkaluja käsitellä rakentavasti opetettuja aiheita.
Kurssien ja jaksojen kuormittavuuden määrää arvioidaan yleensä liian pieneksi. Taideopiskelijat opiskelevat usein tiiviisti vuosikurssinsa eli luokkansa kanssa. Harvemmin muissa korkeakouluissa todella vaaditaan taidon ja tiedon sisäistämisen lisäksi henkilökohtaista kasvamista ihmisenä. Taideopiskelijat tarvitsevat enemmän aikaa, työkaluja ja syventymistä kritiikin vastaanottamiseen ja sisäistämiseen, kuin muiden alojen opiskelija.
Taiteilijoille on asetettu vastuu seurata yhteiskuntaa ja sen liikkeitä. Taide on yleensä se ala mikä aktiivisesti kritisoi yhteiskuntaa ja joka yrittää herättää keskustelua ja toimia aktivoivana fasilitoijana. On huolestuttavaa, että terveyskyselyt näyttävät juuri tämän alan opiskelijoiden olevan huonovointisimmat Suomessa. Eihän suomessa kohta ole omaa kulttuurikenttää, kun iso osa tulevien vuosien alalle valmistuvista ei ole työkykyisiä.
Mitä sitten opiskelijoiden hyvinvointiongelman kanssa pitäisi tehdä?
Yleisesti koko maahan tulisi saada enemmän psykologeja korkeakouluihin ja tukea YTHS:ää olemaan yhä saavutettavampi.
Taideopiskelijoita on kannustettava hakemaan apua ja tekemään avun piiriin hakeutumisesta normaalia. Taideopiskelijat ovat kaikissa mielenterveyttä kartoittavissa kyselyissä kuormittuneimpia ja lähimpänä loppuun palamista. Tämä siis siitä huolimatta, että opintomotivaatio on korkealla. Tarvitsemme yhteistä linjaa kaikille taideopetusta järjestäville korkeakouluille siitä, että tämä opintojen erityispiirre on aidosti huomioitu. Esimerkiksi minun koulutusohjelmassani on alusta alkaen painotettu “kouluajalla saa käydä terapiassa”, joka esimerkiksi on ollut se mahdollistaja viikottaisille terapiakäynneilleni.
Ennaltaehkäisevänä työnä on vähennettävä koulun kuormitusta, joka ei tarkoita opintojenlaadun tai määrän huononemista. Kokonaiskuormittavuutta on mitattava opiskelijan näkökulmasta. Joustavuutta tarvitaan myös kipeästi.
Opiskelijoita kohtaan on asetettu valtava paine valmistua ajoissa, jonka vuoksi opiskelijat tuntevat jatkuvaa kiirettä, vahvaa painostusta ja tarvetta vääntää koulua selkä vääränä. Opintojen on tunnistettava nykytilanne myös siksi, että valmistuminen ajallaan ei ole superopiskelijan teko, vaan aivan normaali asia. Yhteiskunta hyötyy enemmän hyvinvoivista ja työskentelykykyisistä valmistuneista, kuin valmistuneista työkyvyttömistä.
Suomi 
Svenska 
English (UK)