Suomen ylioppilaskuntien liiton liittokokouksessa marraskuussa 2025 nostivat TaiYon edustajat esille taideopiskelijoita koskettavia aiheita puheenvuoroissaan. Alla TaiYon hallituksen puheenjohtaja Annan puhe.
Arvon liittokokous,
“Sanat ovat romahtamisalttiita siltoja”, kirjoittaa Miki Liukkonen romaanissaan Hiljaisuuden mestari.
Luin vähän aikaa sitten Helsingin Yliopiston julkaiseman raportin, joka käsittelee affektiivista polarisaatiota. Itse mielipide-erot esimerkiksi poliittisiin kysymyksiin eivät Suomessa juurikaan ole kasvaneet, mutta tunnetasolla koettu vastakkaisuus toisiin on.
Tutkijoiden mukaan juuri affektiivinen – eli suomeksi tunnepohjainen – polarisaatio horjuttaa demokratian perustuksia, sillä se heikentää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja luottamusta yhteiskuntaan.
Koska taide tutkitusti herättää tuntemaan, näen alallamme valtavan potentiaalin jarruttaa ja kääntää syvenevän polarisoitumisen kehityskulkua. Taide lisää empatiaa yhteiskunnassa. Taiteen kautta voi päästä kiinni kokemuksiin, joita ei omassa elämänpiirissä ole muuten mahdollista tarkastella. Myös taideopetuksella on tässä merkittävä rooli: jos emme opi ilmaisemaan ajatuksiamme maailmasta dialogissa toisten kanssa, mitä ihmisyydestä jää jäljelle?
Ajatellaan vaikka Pajtim Statovcia. Statovcin viimeisin teos Lehmä synnyttää yöllä puhuu rasismista korulauseitta tuoden valkoisen suomalaisen nähtäville sen, minne on pakko katsoa, jotta kaikilla olisi tässä yhteiskunnassa yhtä mahdollista olla.
Parhaimmillaan taide onkin kysymys, joka kääntyy kohti toista. Meidän pitäisi väittää vähemmän ja kysyä enemmän. Kurottaa kysymyksissämme pitkälle, pyrkiä aidosti ymmärtämään. Meillä ei ole varaa menettää kieltä, jolla kohtaamme toisemme.
Kiitos.
Suomi 
Svenska 
English (UK)