Taiteilija on hyödyllinen silloinkin, kun ei hyödytä ketään — Hallituksen jäsen Eero Leichnerin puhe lukuvuoden avajaisissa

Arvon rehtori, dekaanit, opettajat, Taideyliopiston henkilökunta, rakkaat taiteen opiskelijat,

Minä tunnustan teille: olen suorittaja.

Vaadin itseltäni paljon, usein mahdottomiakin. Jopa tätä puhetta kirjoittaessani yritin lähestyä sitä kuin jotakin tehtävänantoa, joka täytyy suorittaa. Minä kirjoitin, kunnes minua alkoi ärsyttää: pyyhin kaiken ja aloitin alusta. Ja aina vain, uudestaan ja uudestaan.

Yritin kirjoittaa kaikesta ja samaan aikaan en yhtään mistään.

Yritin kirjoittaa maailmasta, siitä kivusta ja vihamielisyyden kulttuurista, jonka keskellä me päivittäin elämme.

Yritin kirjoittaa Suomen hallituksen kurittavasta politiikasta, joka pyrkii kitkemään yhteiskunnasta kaiken, niin kutsutun löysän aineksen.

Yritin kirjoittaa luovista aloista, joihin kohdistuvat miljoonaleikkaukset eivät ainoastaan rapauta, vaan romuttavat suomalaisen kulttuurituotannon.

Yritin kirjoittaa meistä opiskelijoista, jotka aloitamme lukuvuotemme Taideyliopistossa samalla, kun opintotukiin kohdistuneet muutokset tekevät arjen selviytymistaistelusta sietämätöntä. Yhä useampi opiskelijoista elää köyhyysrajan alapuolella, ja se pakottaa monet meistä töihin ja työskentelemään pitkiä päiviä erinäisten instituutioiden välillä.

Yritin kirjoittaa taideopiskelijasta, joka metsästää tutkintoa opintopisteitä hamstraamalla. Joka on suorittaja siinä, missä muutkin.

Tästä kaikesta minä yritin kirjoittaa vain huomatakseni, että totisesti: minulla ei ole mitään kaunista sanottavaa.

Elämme maailmassa, jossa yksilön- ja suorituskeskeisyyden palvonnan kulttuuri elää voimakkaana. Erilaisuutta ja joutenoloa karsastetaan kuin ruttoa, joka pitää kitkeä juuriaan myöten.

Yhteiskunta on luonut työnteosta alttarin uskonnolleen: vain työtä tekemällä voit olla hyödyksi yhteiskunnalle ja toteutua ihmisenä.

Olen pohtinut meidän taideopiskelijoiden suhdetta työhön. Meidän lukujärjestyksemme tuntuvat usein täyteen ahdetulta. Sosiaalisesti kuluttavan kouluarjen lomassa olemme suuntautumassa alalle, jossa työpaikkoja on harvassa. Alan realiteetit ja paineet työllistymisestä kohdataan jo opintojen alussa.

Aikamme suorittamisen hybriksessä on meidän taideopiskelijoina muistutettava itsellemme, mistä taide imee alkuvoimansa.

Taiteen opinnoissa tehtävänantoja harvoin suoritetaan, vaan niitä sovelletaan omaan maailmankatsomukseen ja makuun sopivaksi. Maku on kaiken keskiössä.

Kuten kaikki inspiraatio, myös taide syntyy tylsyydestä ja jouten olosta. Se on prosessi, joka vaatii ympärilleen määrittelemättömän tilan, aikaa ja happea.

Taide on vastalause aikamme suorittamisen kulttuurille ja taiteilija on sen vihollinen. Tätä eivät sukulaiset tai eduskunnan päättäjäpamput usein ymmärrä: Taiteilija on hyödyllinen silloinkin, kun hän ei hyödytä ketään.

Riko sääntöjä.
Kaiva syvälle omaan napaasi. Pyörittele peukaloitasi. Katso televisiota, elokuvia, katso tosi-tv:tä. Penkkiurheile. Mitä pidempään et tee mitään, sen parempi. Syleile omaa tylsyyttäsi. Lue kirjallisuutta. Sen ei tarvitse olla mitään älykästä. Kunhan luet.

Altista itsesi kaikenlaiselle taiteelle. Musiikki, kuvataiteet, esittävät taiteet. Altista itsesi niin hyvälle kuin huonollekin taiteelle. Syleile omaa makuasi.

Katso ihmistä. Harjoittele kuuntelemisen jalo taito.

Rakasta ehdoitta. Muista, että ajassamme empatia on vallankumouksellinen teko. Ole vallankumouksellinen omassa joutilaisuudessasi.

Käy kahvilla tai kaljalla ystäviesi kanssa. Muista, että se ei ole palkinto tehdystä työstä
vaan elinehto, tärkeämpää kuin työ itsessään.
Ota osaa kouluyhteisön asioihin. Tutustu kanssaopiskelijoihisi. Laajenna omaa
tukiverkostoasi. Ole läsnä.
Löydä asioita, joista sinä itse nautit. Keksi harrastus, joka ei liity opintoihisi millään tavalla.
Syleile nautintoasi.

Muista, että taiteilijana tärkeämpää kuin itse taiteen tekeminen, on olla tekemättä sitä.
Muista, että opinnoissasi riittää, että tulet paikalle.
Muista, että vain se, mikä on mielekästä ja tarpeellista, on tekemisen arvoista.
Kuuntele todellisuuden ilmauksia. Ruoki sielusi nälkää. Älä epäröi.

Ja ennen kaikkea:
Sydän auki.

Toivotan kaikille lämpimästi hyvää alkanutta lukuvuotta!

 

Eero Leichner
Taideyliopiston ylioppilaskunnan hallituksen jäsen 2025