(in English below)

Torstaina ilmestyvässä Image-lehdessä on artikkeli opettajien vallankäytöstä ja seksuaalisesta häirinnästä klassisen musiikin kentällä, mukaan lukien Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa. Aihe on kuitenkin jo ennen varsinaisen artikkelin ilmestymistä herättänyt paljon ansaittua huomiota. Artikkeli jatkaa keskustelua taidemaailmassa esiintyvästä epäasiallisesta käytöksestä, häirinnästä ja seksismistä, ja on hyvä, että ne nousevat entistä konkreettisemmin keskusteluun myös klassisen musiikin kentällä.

Taideyliopisto on omassa kannanotossaan tuominnut kaikenlaisen epäasiallisen käytöksen ja todennut, että kaikki yliopistossa esiin tulevat häirintätapaukset käsitellään selkeän prosessin mukaisesti. Kiitämme Taideyliopistoa selkeästä linjasta ja kannanotosta, mutta samalla vaadimme yliopistolta vielä tehokkaampia konkreettisia toimia ja lisää resursseja epäasiallisen käytöksen ja häirinnän ehkäisemiseen.

Taideyliopiston ylioppilaskunta haluaa, että Taideyliopisto on kaikille yhdenvertainen ja turvallinen yhteisö oppia ja kasvaa. Taideyliopistossa tulee olla nollatoleranssi kaikenlaiselle epäasialliselle käytökselle, kuten julkisuudessa nyt esiin nousseille seksuaaliselle häirinnälle ja nöyryyttämiselle. Turvallisen oppimisympäristön takaamiseksi tulee häirintätapausten tehokkaaseen selvittämiseen olla selkeät väylät ja epäasiallisen käytöksen ennaltaehkäisyyn riittävät resurssit.

Taidekoulutuksessa epäasiallinen kohtelu on erityisen raadollista: oma keho ja identiteetti ovat opiskelijoille myös työvälineitä, jolloin häirintä vaikuttaa monella eri tasolla. Samalla piirit ovat poikkeuksellisen pienet ja epäasiallisesti käyttäytyvä henkilö voi toimia käytännössä kokonaisen alan portinvartijana, jolloin asian puheeksi ottamisen kynnys nousee entistäkin korkeammaksi.

Taiteen ja taidekoulutuksen historia on myös pullollaan jalustalle nostettuja yksilöitä, joiden taiteelliset ansiot ovatkin kiistattomat, mutta joiden metodit ja käytös ovat olleet myrkyllisiä ja moraalittomia. Vuosikymmenestä toiseen heidän käytöstään on katsottu läpi sormien, mutta 2020-luvulla selkeän irtisanoutumisen tällaisista toimintamalleista tulisi jo olla itsestään selvää. Yliopiston tuleekin ottaa tämä huomioon esimerkiksi rekrytoinneissa sekä kutsuessaan kursseille vierailevia opettajia.

Opiskelijoiden kokemukset epäasiallisesta kohtelusta Taideyliopistossa ovat nousseet yleisellä tasolla esiin jo yliopiston omissa hyvinvointikyselyissä. Kyselyiden pohjalta Taideyliopisto on myös selkeästi tunnistanut ongelman ja nostanut siihen puuttumisen keskeiseksi kehittämiskohteeksi kaikissa kolmessa akatemiassa. Tämä on hyvä alku, mutta kehittämislinjausten vieminen käytäntöön on vielä pahasti kesken: prosessit häirintätilanteissa ovat opiskelijoiden näkökulmasta epäselviä ja epäasiallisen käytöksen ennaltaehkäisyssä on edelleen paljon parannettavaa.

Vaadimmekin yliopistoa panostamaan entistä vahvemmin konkreettisiin toimenpiteisiin kaikissa kolmessa akatemiassa: henkilöstölle tulee järjestää koulutusta turvallisemman tilan periaatteiden soveltamisesta opetukseen, ja opiskelijoita puolestaan harjaannuttaa tunnistamaan epäasiallinen käytös ja puuttumaan siihen. Taideyliopiston tulee myös lisätä ja selkeyttää nykyisellään monen eri tahon vastuulle jaettuja epäasiallisen käytöksen ehkäisemiseen ja yhdenvertaisuustyöhön liittyviä henkilöresursseja, jotta kaikki häirintätapaukset tulevat aidosti käsitellyiksi yliopiston mainitseman selkeän prosessin mukaisesti ja osallisten yksityisyyttä kunnioittaen.

Kyselyissä esiin nostettujen epäasiallisen käytöksen kokemusten vastapainona virallisesti käsittelyyn tulleiden tapausten määrä on Taideyliopistossa pysynyt varsin pienenä. Tämä osoittaa hyvin konkreettisesti, että puheeksi ottamisen kynnys on häirintätilanteissa edelleen liian korkea. Onkin ensisijaisen tärkeää, että yliopisto pyrkii madaltamaan tätä kynnystä mm. muodostamalla opiskelijoille helpon ja tehokkaan väylän epäasialliseen käytökseen puuttumiseen ja tapausten eteenpäin viemiseen.

Opiskelijoita taas kannustamme rohkeammin ottamaan epäasiallisen käytöksen puheeksi ja viemään kohtaamansa tilanteet eteenpäin myös virallisia kanavia pitkin. Tämä ei aina ole helppoa, mutta epäasialliseen käytökseen ja häirintään ei voida puuttua, ellei konkreettisia tapauksia viedä eteenpäin. Myös yleisemmällä tasolla keskustelu asiasta on tärkeää, ja kaikilla tulee olla oikeus huomauttaa asiattomiksi kokemistaan tilanteista ilman, että heidät leimataan vaikeiksi henkilöiksi. Keskustelukulttuurin muutos nostaa esiin haitallisia toimintatapoja, kytkee pois vanhoja normeja ja mahdollistaa muutoksen niin yksittäisten ihmisten käytöksessä kuin laajemmin yhteiskunnassakin.

Taideyliopiston ylioppilaskunta tekee paljon töitä, jotta Taideyliopisto olisi kaikille hyvä ja turvallinen ympäristö opiskella ja tehdä taidetta. Olemme mm. koonneet asiallisen kohtelun huoneentaulun ohjenuoraksi kaikille yliopistoyhteisön jäsenille, ja TaiYo:n häirintäyhdyshenkilöt, joiden määrää juuri lisäsimme, tarjoavat kaikille opiskelijoille häirintätilanteissa keskusteluapua ja vertaistukea asian viemisessä eteenpäin. Toivomme, että opiskelijat tunnistavat ylioppilaskunnan ja sen toimijat luotettavaksi tahoksi, jolta voi pyytää tukea myös tämänkaltaisissa vaikeissa ja henkilökohtaisissa kysymyksissä. Olemme vahvasti sitoutuneet auttamaan Taideyliopistoa nyt esiin nousseiden ongelmien ratkaisemisessa, mutta tarvitsemme siihen koko yliopistoyhteisön apua.

Sofia Charifi

Puheenjohtaja
Taideyliopiston ylioppilaskunta

(unofficial English translation)

ArtSU demands a stronger commitment from Uniarts Helsinki for preventing inappropriate behaviour

In the Image magazine that will be published this Thursday, there will be an article about teachers misusing their power and sexual harassment in the field of classical music; including Sibelius Academy in the University of the Arts Helsinki. The subject has drawn much warranted attention even before the article has been published. The article continues the discussion about inappropriate behaviour, harassment and sexism in the arts, and it is a good thing that they are brought up to more concrete discussion also in the field of classical music.

The University of the Arts Helsinki has condemned all inappropriate behaviour in their statement and said that all cases of harassment will be treated through a clear process. We thank the University for taking a clear stance and making the statement, but at the same time we demand more concrete and effective actions and more resources for preventing inappropriate behaviour and harassment.

The University of the Arts Student Union wants Uniarts Helsinki to be a safe and equal community for everyone to learn and grow. The University needs to have zero tolerance for any sort of inappropriate behaviour, like the sexual harassment and humiliation that have now come to light. To make sure that everyone can have a safe learning environment, there needs to be clear avenues to address harassment incidents efficiently and also enough resources to prevent inappropriate behaviour.

In arts education, inappropriate treatment can be especially wretched: students’ own bodies and identities are also tools that they use, so harassment affects them on many different levels. At the same time, the circles are exceptionally small in art disciplines and a person who is treating others inappropriately can be a de facto gatekeeper for their whole domain. This makes the threshold for talking about harassment even higher.

The history of art and arts education is full of individuals that have been raised on pedestals. Their artistic merits can be impeccable, but at the same time their methods and behaviour can be toxic and immoral. For decades, they have had a blind eye turned on their misbehaviour, but in 2020 a clear renunciation of these kinds of behaviour models should be clear as day. The University must take this into account for example when recruiting staff and inviting visiting lecturers for different classes.

Students’ experiences about inappropriate behaviour in the Uniarts Helsinki have come to light on a general level in the University’s own wellbeing surveys. Due to those surveys, the University has clearly identified the problem and taken tackling it as a central development goal in all three academies. This is a good start, but taking those development principles into action is still badly incomplete: processes on what to do in situations of harassment are unclear for many students and there is a lot more that could be done to prevent inappropriate behaviour.

We demand that the University puts more resources into concrete actions in all three academies: staff must have training in how to implement principles of a safer space in teaching situations and students need help in how to recognize inappropriate behaviour and how to respond to it. The University must also add staff resources to the prevention of inappropriate behaviour as well as equality work, so that responsibilities that are now split into many offices become clearer. We need all cases of harassment to be handled with the clear process the University has talked about while respecting the privacy of the people involved.

Compared to the experiences of inappropriate treatment raised in the University surveys, the number of officially handled cases is still quite small. This shows in a concrete way that the threshold for bringing up harassment is still too high. It is imperative that the University should lower this barrier, for example by making an easy and efficient channel on how to react to inappropriate behaviour and how to take the cases forward.

On the other hand, we encourage all students to bring up any incidents of inappropriate behaviour and carry them forward into formal channels. This is not easy, but it’s not possible to react to inappropriate behaviour through official channels if there are no concrete cases brought forward. It is also important to discuss these things on a more general level; everyone must have the right to bring up inappropriate situations and treatment without being labeled as a difficult person. This change in the discussion culture bring harmful policies into light, weaken old norms and make change possible both in individuals as well as in our society as a whole.

The Student Union is working hard to make sure Uniarts Helsinki is a good and safe environment for studies and making art. We have published guidelines for appropriate treatment for all members of the University community, and the ArtSU harassment contact persons – whose number has just been increased – are there to offer peer support and help in taking cases forward. We hope that students can recognize the Student Union as a trustworthy source of help, which you can turn to even in these sorts of difficult and personal questions. We’ve made a strong commitment to help Uniarts Helsinki in dealing with the problems that have come to light, but we need the help of everyone in the University community in doing it.

Sofia Charifi

Chairperson
University of the Arts
Student Union

Posted by Pääsihteeri