Taideyliopiston avajaisissa 2.9.2015 kuultiin tervehdykset Taideyliopiston va. rehtori Paula Tuoviselta, Opetus- ja kulttuuriministeriön ylijohtaja Tapio Kosuselta ja ylioppilaskunnan varapuheenjohtaja Mikael Kinaselta. Kaikki avajaisissa pidetyt puheet löytyvät Artsista.
Alla varapuheenjohtaja Mikael Kinasen pitämä ylioppilaskunnan tervehdys kokonaisuudessaan.
Hyvät opiskelijat, uudet ja vanhat, ja tietenkin koko Taideyliopistoväki! Hyvät taiteilijat!
Taideyliopisto on ollut olemassa nyt vajaat kolme vuotta, ja haluankin puhua sille nyt kuin tulevalle kandille: Älä stressaa. Kolmessa vuodessa ei vielä tarvitse osata kaikkea, ei kolmessakymmenessäkään. Ja näin nuorena opintiellä on mahdollista tehdä vielä mitä vaan!
Koko Taideyliopisto on nuori, ja kuten nuoret taiteilijatkin, se on täällä oppimassa, haastamassa itseään ja tämän kautta luomassa jotakin uutta — jotakin, mitä ei ole ennen nähty. Taideyliopiston ja koko taideyliopistoväkeä ympäröivän rakenteen nuoruus tekee tavallaan kaikista taideyliopistolaisista, koko taideyliopistoväestä, nuoria taiteilijoita. Meidän on ollut mietittävä itseämme uusiksi opetuksessa ja tutkimuksessa, ja Taideyliopistona olemme saamassa tänä vuonna ehkä kandia kasaan pääaineenamme monialainen taideyliopisto, tai sitten kenties — aivan kuten montaa kandiaan tekevää — meitä askarruttaa: Tiedämmekö me vieläkään tarpeeksi? Olemmeko me vieläkään oppineet tarpeeksi? ja Onko meillä ollut aikaa keskittyä siihen, mikä on tärkeää? — ja ehkä Taideyliopistoltakin kandi jää roikkumaan. Toivottavasti se jää — onhan tämä ainutlaatuinen mahdollisuus.
Taideyliopisto on paikka, jossa luodaan taiteen tulevaisuutta. Se tulevaisuus ei rakennu yksin taidon ja perinteen jatkamisesta, vaan yhtälailla rohkeille uusille avauksille, uusille tavoille ajatella ja sille mikä voi uhata koko taiteen olemassaoloa, muokata sen perustuksia ja tehdä tyhjäksi aiemmin ajatellun: siis uusille teoksille ja tässä tilaisuudessa erityisesti: uusille, nuorille taiteilijoille. Te teette jotakin erilailla, jotakin uutta ja jotakin varmaan jätätte tekemättäkin.
Se kaikki on tärkeää, koska se syntyy teidän erityisyydestänne, siitä miten jokainen teistä poikkeaa toisistaan ja voi tuoda jotakin mikä voi lähteä vain hänestä erityistä.
Kehotankin nuoria opiskelijoitamme keskittymään siihen, mikä heistä tekee erityisiä. Miksi juuri te olette hyviä taiteilijoita. Mistä taiteilijakoulutuksen tuleekin lähteä, on jokaisen taiteilijan oma kiinnostus, omat kyvyt ja omat erityispiirteet. Jokaisen yksilöllisyys ja sen piirteiden vaaliminen tekevät taiteilijoista taiteilijoita.
Uudet opiskelijat, se, mitä nyt teette ja mitä teitte hakiessanne tänne, on hienoa ja arvokasta. Vaikka on tärkeää oppia, kehittyä ja kyseenalaistaakin omaa tekemistään, älkää luopuko omasta erityisyydestänne helpolla. Pitäkää siitä kiinni — niin lujaa, että kynnet ja hampaatkin ovat irrota. Taistelkaa vastaan, jos koette jonkun haluavan tehdä teistä oman kuvaansa, muokata teitä sopimaan paremmin johonkin muottiin. Kuten Kahlil Gibranin Profeettakin toteaisi: se muotti on jostakin menneestä, eikä kenelläkään muulla ole pääsyä juuri teidän huomiseenne!
En halua tietenkään puhua vain uusille ja nuorille opiskelijoille. Tämä koskee teitä kaikkia. Älkää antako oman erityisyyteenne, oman alkuperäisen tai nykyisen kiinnostuksenne taipua ulkoisten paineiden alla. Yliopiston ei tule taipua haluihin kouluttaa taloudellisesti tuottavia taiteilijoita, eikä professorien, lehtorien tai opiskelijoiden luopua omasta taiteestaan tai omasta tutkimuksestaan!
Tästä syystä meidän kaikkien tulee muistaa se, miksi lähdimme alalle, se luova voima ja kiinnostus, joka ajoi meitä tälle polulle. Se on arvokasta ja erityisesti nyt aloittavia opiskelijoita haluan siitä muistuttaa.
Haluan nostaa esiin vielä yhden asian, joka tuli esille keskustellessani muiden yliopistojen tutkijoiden ja opettajien kanssa. Ymmärsin, mikä tekee meidän yliopistostamme erityislaatuisen, mikä on sellainen voima, jota täältä ei ole vielä riistetty tai kadotettu. Se voima on seuraavassa: Voin puhua teille kaikille, uusille opiskelijoille, nuorille taiteilijoille, opettajille ja hallinnollekin samalla tavalla: Älkää unohtako omaa erityisyyttänne! Tämä mahdollisuus kielii siitä, mikä muualla on menetetty: hierarkiattomuudesta ja yliopistoyhteisöstä, jossa tiede muodostuu vuoropuhelussa koko yliopistoyhteisön kesken. Pitäkäämme tätä yllä! Puhukaamme toisillemme avoimesti ja aidosti — ja ajoittain tässä taiteilijoiden ja tutkijoiden huonomuistisuudessamme: unohtakaamme omat asemamme, omat tittelimme!
Aivan kuten kaikkien muidenkin läsnäolijoiden: Taideyliopiston kannattaa muistaa oma erityisyytensä juuri Taideyliopistona ja erityisesti kaikki ne pienetkin erityispiirteet luovuudesta hierarkiattomuuteen, jotka tekevät tästä maamme kiinnostavimman yliopiston.
Toivotan teidät kaikki Taideyliopiston ylioppilaskunnan puolesta tervetulleiksi tähän uuteen uljaaseen vuoteen!
Suomi 
Svenska 
English (UK)