Opiskelijoiden mielenterveysviikkoa vietetään valtakunnallisesti 9.–15.3.2026, tänä vuonna teemalla ”tulevaisuususko”. TaiYon hallituksen jäsen Tea Sirén kirjoittaa blogissa tulevaisuususkosta ja materiaalisista olosuhteista opiskelijoiden mielenterveysviikolla.
”Sinun täytyy lopettaa opintosi ja ilmoittautua työttömäksi kokoaikatyön hakijaksi.” – Näin luki viestissä, jonka Kela lähetti toimeentulotukea hakeville opiskelijoille reilu viikko sitten, maaliskuun 2026 alussa.
Viestissä kiteytyy jotakin perustavanlaatuista siitä, minkälaisia asenteita moni opiskelija kokee itseensä kohdistuvan: työ, kuri, rangaistus, kasvu ja tuottavuus priorisoidaan akateemisten instituutioiden itseisarvon, sivistyksen ja laaja-alaisen maailman ymmärryksen yli. Näistä kylmäävistä lähtökohdista ponnistamme vuosittaiseen Nyyti ry:n organisoimaan opiskelijoiden mielenterveysviikkoon 9.–15.3.2026. Välillä tuntuu, että itsessään ihan hyvää tarkoittava mielenterveyspuhe sekoittuu uusliberaaliin ja työ- ja suorituskykykeskeiseen itsensä kehittämiseen. Lähdinkin pohtimaan, mitä taideopiskelijan mielenterveys minulle tarkoittaa maaliskuussa 2026 – monikriisiytyneessä ja alati eriarvoistuvassa maailmassa.
Nyyti ry kertoo sivuillaan: “Opiskelijoiden mielenterveysviikko on kampanja, jonka avulla nostetaan esiin opiskelijoiden mielenterveystilannetta ja rakennetaan mielenterveysystävällisempää opiskelukulttuuria.” Nyyti ry kertoo myös tekevänsä töitä opiskelijoiden mielenterveyttä heikentävien epäkohtien poistamiseksi yhteiskunnassa. Se on hyvä, sillä epäkohtia riittää!
Tunnistan, että opiskelijoiden hyvinvointi ja tämän vuoden teeman mukaisesti tulevaisuususko on heikommissa kantimissa kuin koskaan. Mielenterveysviikon teemat voivat kuitenkin jäädä opiskelijan näkökulmasta abstraktille tasolle, sellaiselle, joka ei tunnista modernin opiskelijaelämän materiaalisia olosuhteita.
Taideopiskelijan elämä pyörii monesti arjen kamppailujen ympärillä. Arkisia kurssitapaamisia ja oman praktiikan taikka instrumentin harjoittamista varjostaa huoli katosta pään päällä ja siitä että saa riittävästi leipää pöytään itselleen ja toisinaan myös perheelleen. Töissä käymisen lisäksi olisi hyvä toisinaan edistää opintojakin, jotka erityisesti Taideyliopistossa vaativat usein jakamatonta huomiota ja suuria henkilökohtaisia, ajallisia ja taloudellisiakin panostuksia sekä määrätietoista itsensä johtamista.
Väitänkin, että mielenterveys ja mielenterveyden pikkuserkku “tulevaisuususko” ovat käsitteitä, jotka syntyvät sivutuotteena perusturvan kokemuksesta. Perusturvalla tarkoitetaan perustuslain 19 §:n 2 momentin mukaista syyperusteista perustoimeentulon turvaa. Perusturvaan voidaan katsoa kuuluvan etuudet, jotka eivät ole ansiosidonnaisia. Tällaisia etuuksia ovat muun muassa asumistuki, toimeentulotuki, vammaistuki, opintotuki ja vähimmäispäivärahat.”
Suomen sosiaaliturvajärjestelmän todellisuutta analysoivassa Perusturvaraportissa 2021 lainataan haastateltavaa jo kannessa: ”Elän jatkuvassa kriisitilanteessa ja hädässä.” Huomautan, että raportti on julkaistu jo ennen Petteri Orpon hallitusta ja massiivisia opiskelijan hyvinvoinnin heikennyksiä eli muun muassa opiskelijan asumislisän palauttamista, toimeentulotukiuudistusta ja, kirsikkana kakun päällä, ennätystyöttömyyttä. Mitähän raportin kannen sitaatin antaneelle ihmiselle nyt kuuluu?
Jotta taide voisi muuttaa maailmaa, tarvitaan taiteilijoita, jotka ovat nälkäisiä mieleltään, ei ruumiiltaan. En varmasti ole ainoa, joka ei halua olla osa sellaista Taideyliopistoa, jossa vain vahvimmat ja varakkaimmat pärjäävät ja EU-kansalaisuus on avain menestykseen. Taide ja kulttuuri syntyy ajattelusta ja näkökulmista, ei ylisukupolvisesta vauraudesta tai oikeasta kansalaisuudesta.
Olen ylpeä siitä, että Taideyliopisto on kansainvälisesti tunnettu ja arvostettu oppilaitos; sellainen, jonne halutaan tulla oppimaan ja tekemään taidetta valtamerien takaa. Irvokkaasti voitaneen todeta, että Orpon hallituksen täräyttämät EU:n ulkopuolisten opiskelijoiden tähtitieteelliset lukukausimaksut todennäköisesti vaikuttavat kansainvälisten opiskelijoiden mielenterveystilastoihin positiivisesti pitkällä aikavälillä: Suomeen ei jatkossa ole edes mahdollista tulla opiskelemaan, jos on köyhä. Kauempaa tarkasteltuna en kuitenkaan usko, että tämänkaltaiset päätökset tekevät Suomesta houkuttelevamman paikan opiskella, elää tai tehdä taidetta.
Kurjisteluluetteloni (jota voisi täydentää loputtomiin) päätän vielä pariin ainakin omaa mielenterveyttäni ja tulevaisuususkoani horjuttavaan itsestäänselvyyteen: Mistä tulevaisuususkoa, kun Suomen hallitus rikkoo aktiivisesti ilmastolakia eikä tee riittävästi puuttuakseen aktiivisesti suoritettavaan palestiinalaisten kansanmurhaan tai pysäyttääkseen Nato-kumppanimme USA:n viimeaikaisimpia imperialistisia suurhankkeita?
En sano, etteikö tulevaisuususkoa olisi, mutta toivon, että opiskelijoiden mielenterveydestä ei puhuttaisi tänäkään vuonna kuin se tapahtuisi tyhjiössä. Kuten Taideyliopiston arvoissa linjataan: olemme osaavia, tietäviä ja tuntevia – emme optimoitavia koneita. Emme voi tehdä taidetta, jos perustarpeemme eivät tule täytetyiksi, vaikka hyvinvoinnin ammattilaisen kehotuksesta muistaisimme levätä tai ”hengähtää”. Mielenterveydestä puhuminen on tärkeää, mutta minulle mielekkäämpää on hahmottaa se riittävän perusturvan sivutuotteena – planeetalla, joka ei ole pystyyn kuollut.
Siteeraten antikapitalistista Emilia-verkostoa, jonka Käänne-festivaalien lukupiiritapahtuman otsikosta inspiroiduin: haluan “Kaikille kaikkea” – en vain menetettyjen etujen kinuamista takaisin, vaan yltäkylläisyyttä ja kermakakkua kaikille sekä voimaa kuvitella ja rakentaa toisenlaisia tapoja elää yhdessä. Haluan iloita!
TaiYon henkilöstöä ja hallituslaisia voi tavata tällä viikolla molemmilla Helsingin kampuksilla, jaamme paremman puutteessa ilmaista kahvia opiskelijoille. Sörnäisten kampuksella olemme TeaKin Torilla keskiviikkona 11.3. klo 11–13 ja Töölön kampuksella puolestaan torstaina 12.3. klo 11–13. Olet lämpimästi tervetullut keskustelemaan kanssamme ihan mistä vaan mitä mieleen tai mielenterveyteen juolahtaa. Olemme kuulolla.
Kuten pääministeri Marin joskus ikimuistoisesti totesi: jos ei jaksa, koittakaa vaan jaksaa! Toivottavasti kahvista on edes hiukan apua.
Scandinavian Music Groupin kappaleessa “Kaunis Marjaana” lauletaan:
Kaunis Marjaana polkee jälleen
Ruuvit on irrallaan
Ja renkaat lyö tyhjää
Kaunis Marjaana sulkee silmät
Aina on joku joka ottaa vastaan
Teemme TaiYossa väsymättömästi töitä, jotta opiskelijoiden mielenterveyden haasteiden juurisyyt saataisiin kitkettyä sekä lokaalilla että globaalilla tasolla – jotta kaikilla olisi joku, joka ottaa vastaan.
Tea Sirén
Hallituksen jäsen
Suomi 
Svenska 
English (UK)