TaiYon hallitus ja pääsihteeri osallistuivat Suomen ylioppilaskuntien liiton avausseminaariin Jyväskylässä helmikuun alussa. Blogissa hallituksen jäsen Tea Sirén kertoo ajatuksiaan ja havaintojaan seminaarireissusta.
Lähdimme lähes koko hallituksen voimin aamuseitsemältä Helsingistä valtion rautateitä pitkin kohti Jyväskylää aseman kahvia hörppien ja eineskolmioleipiä nutustaen hiukan jännittyneissä ja hysteerisissä tunnelmissa määränpäänämme Suomen Ylioppilaskuntien Liiton eli tuttavallisemmin SYLin avausseminaari. Mikä ihmeen SYL? No, asia oli vielä ennen hallituslaisuutta minullekin hiukan hämärän peitossa, mutta nyt voin jo melko syvällä rintaäänellä sanoa, että kyse on kansallista yliopisto-opiskelijoiden edunvalvontaa tekevästä kattojärjestöstä, joka kokoaa yhteen kaikki Suomen ylioppilaskunnat sopimaan yhteisistä vaikuttamistyön suuntaviivoista ja luomaan joukkovoimaa luovia yhteyksiä yli kaupunki- ja yliopistorajojen. SYL tekee ympärivuotisesti (ja varmaan joskus myös ympärivuorokautisesti) vaikuttamistyötä eli tapaa poliitikkoja ja kertoo miksi opiskelijoiden edun pitäisi Suomessa toteutua vastaisuudessakin.
Minuakin jännitti, vaikka olen jonkin osan elämästäni viettänytkin erilaisissa minglailu- eli verkostoitumistilaisuuksissa toisen työni puolesta. Olin aikaisemmin kuullut, että mojova osa Suomen eturivin poliitikoista ja muista valtaapitävistä on ponnistanut ”alalle” nimenomaan ylioppilaskuntien ja erityisesti SYLin tuomien mahdollisuuksien kautta. Ja nyt oltiin oman pääsihteerimme Janen toimesta saatu ohje, että pitää ihan oikeasti jutella muiden kanssa, vaikkakin on todettava, etteivät taiyolaiset tyypillisesti olekaan avausseminaarissa olleet solmiot ojossa ja ice breakerit valmiiksi mietittynä, vaan olemme liikkuneet enemmän yhtenäisenä ja toisiinsa tukeutuvana organismina. Mitä jos juttelen vahingossa tulevalle presidentille? Onneksi hallitustoveri Mathiaksella sentään oli puvun takki päällä!
Tämän kuvaamani huijarisyndrooman kaltaisen tilan lisäksi on pakko myöntää, että arvelin, tullaanko nyt sitten syömään loisteputkilamppujen valossa viineriä ja juomaan laihaa kahvia. Tulisivatko nämä siis olemaan elämäni kaksi kuivinta ja kiusaantuneinta päivää? Aika pian paikalle päästyämme kävi ilmi, että ihan tavallisia meidän kaltaisiamme ihmisiä tuolla avausseminaarissakin oli, ei hätää! Ja tylsää ei tosiaankaan tullut, sillä meidät varustettiin huolellisesti viimeisimmällä jaetulla käsityksellä siitä, mikä on tämän hetken yhteiskunnallisen vaikuttamisen kentän tila opiskelijoiden edunvalvonnan näkökulmasta. Puhuttavaa ja päiviteltävää riitti sekä muiden taide- että tiedeopiskelijoiden kanssa – tavallaan oltiin kaikki keskimääräisesti yhtä pihalla ja sitten keskimääräisesti myös vähän viisaampia lähtiessämme. Ja ennen kaikkea: me emme olleet yksin huoliemme kanssa!
Keskusteluissa ja puheenvuoroissa SYLin eduskuntavaaliohjelmasta oli helpottavaa kuulla, että muut ylioppilaskunnat jakavat TaiYon tunnistamia huolia mm. EU:n ulkopuolisten opiskelijoiden lukukausimaksuista, opiskelijoiden toimeentulosta ja kohtuuhintaisten asuntojen riittämättömyydestä.
Osallistuimme seminaarissa useisiin erilaisiin työpajoihin, joissa käsiteltiin spesifimpiä teemoja kuten ilmastodiplomatiaa, terapiatakuuta, ammattiliittojen tukea KV-opiskelijoille sekä opiskelijatapahtumien esteettömyyttä. Lisäksi saimme kuulla asiantuntijapuheenvuoron monikielisyydestä organisaatioissa ja sen suhteesta osallisuuden kokemukseen ja vallankäyttöön. Monia Taideyliopiston opiskelijoita koskettavia teemoja siis.
Puheenvuorot olivat todella kiinnostavia, erityisesti Taru Tujusen poliittinen tilannekatsaus oli aivan täyttä asiaa. Tujunen on monessa liemessä marinoitunut hallitusammattilainen, Kokoomustaustainen politiikkajyrä ja myös SYL-alumni, joka nykyään tekee hommia mm. Sitralle. Tarjolla oli ekstraherkkuja ja knoppitietoa politiikkanörteille, kun taas heille, joille suomalainen parlamentaarisen järjestelmän kiemurat ovat vieraampia tai yhteiskuntaopin tunneista jo aikaa, annettiin hyvin konkreettista ja jämptisti paketoitua tietoa siitä, miten vaalit käytännössä tapahtuvat ja milloin eduskuntavaalivaikuttaminen oikeasti tehdään. Enpäs tiennyt esimerkiksi sitä, että puolueiden vaaliohjelmien lukkoon lyömisen sekä vaalikampanjoiden ja hallitusneuvottelujen jälkeen on enää hyvin vaikeaa isosti vaikuttaa tehtäviin päätöksiin. Tämä tarkoittaa, että tärkeä työ tulevan hallituskauden hallitusohjelmien eteen tehdään juuri nyt!
Oman vaikuttamistyönsä lisäksi SYL tukee ylioppilaskuntia, kuten TaiYoa, omien opiskelijoidensa edunvalvonnassa ja eduskuntavaalivaikuttamisessa. Opimme, että poliitikoille on tärkeää pystyä esittämään mahdollisimman konkreettisesti ratkaisuehdotuksia perusteluineen. Pakko myöntää, että se tuntuu aika karulta etenkin sellaisissa tilanteissa, kun tämänhetkisten päättäjien talouskuriin pohjaavat toimet ovat tuottaneet inhimillistä kärsimystä ja hätää toimeentulosta.
On hieno etuoikeus sanoa, että olemme ainoa ainoastaan taideopiskelijoita edustava ylioppilaskunta Suomessa, mutta se on myös suuri vastuu. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että opiskelijoita koskevien yleisten kysymysten lisäksi meidän vaikuttamistyössämme huomioidaan erityisesti kulttuuripolitiikan kysymykset. Vaikka asia on meille niin älyttömän itsestään selvä, joudumme yhä uudelleen perustelemaan päättäjille ja äänestäjille, miksi kulttuuri on sivistyneen yhteiskunnan täysin keskeinen ja elintärkeä elementti. Ilman kulttuuria meillä ei ole mitään, mitä puolustaa, niin patrioottiselta kuin se kuulostaakin.
Ihan pelkkää työntekoa ja kovaa faktaa ei seminaarimatkakaan voi olla: saimme nauttia hotelliyöstä sekä vegaanisesta illallisesta yhdessä ja ilta jatkui vielä jatkoilla yökerho Freetimessa. Öisen kaupungin sykkeessä jatkoimme opiskelijoiden edunvalvonnasta keskustelua ja verkostoitumistyötä armottomasti. Mielestäni on tila-aikataiteen opiskelijan näkökulmasta oikeasti hyvin mielenkiintoista, millaisissa tiloissa (ja mihin aikaan) poliittinen työ oikeasti tapahtuu – pullaviinerin äärellä maamme ykkösarkkitehdin piirtämän Jyväskylän yliopistokampuksen C-rakennuksen aulassa vai aamuneljältä (tai no rehellisesti yhdeltä) karaoken jälkeen narikkajonossa? Näissä ns. epäkonventionaalisissa tilanteissa saattaa usein syntyä suuriakin uusien ajatusten alkuja ja tulemme tutuiksi toisillemme myös ihmisinä, emme vain anonyymihköjen organisaatioiden tai alaorganisaatioiden erikoisjaostojen erikoisedustajina. Mielestäni kaikki tämänkaltaiset kohtaamiset ovat kullanarvoisia ajassa, jossa yleiset kehityksen suunnat vääjäämättömästi ajavat meitä erilleen toisistamme.
Tea Sirén
Hallituksen jäsen
Suomi 
Svenska 
English (UK)