{"id":16597,"date":"2026-07-02T13:38:45","date_gmt":"2026-07-02T11:38:45","guid":{"rendered":"https:\/\/taiyo.fi\/?p=16597"},"modified":"2026-07-02T13:40:40","modified_gmt":"2026-07-02T11:40:40","slug":"taideopiskelijan-nakokulmia-kulttuuripolitiikan-tulevaisuuksiin","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/taiyo.fi\/sv\/2026\/07\/02\/taideopiskelijan-nakokulmia-kulttuuripolitiikan-tulevaisuuksiin\/","title":{"rendered":"Taideopiskelijan n\u00e4k\u00f6kulmia kulttuuripolitiikan tulevaisuuksiin"},"content":{"rendered":"<p><em>TaiYon hallituksen j\u00e4sen Mathias Waenerberg piti toukokuun lopussa Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cuporen j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4ss\u00e4 Kulttuuripolitiikan tila -tapahtumassa toukokuun lopulla puheenvuoron taideopiskelijoiden n\u00e4k\u00f6kulmista kulttuuripolitiikan tulevaisuuksiin.<\/em><\/p>\n<p>Kolmekymment\u00e4 vuotta sitten, uuden vuosituhannen optimistisella kynnyksell\u00e4 er\u00e4s suosittu suomalainen b\u00e4ndi kysyi, onko Helsinki tunnin edell\u00e4 vai j\u00e4ljess\u00e4. Id\u00e4ss\u00e4 Neuvostoliitto oli vastik\u00e4\u00e4n romahtanut ja uutta Ven\u00e4j\u00e4\u00e4 kohtaan nousi paikoin varovaista luottoa. L\u00e4nness\u00e4 Yhdysvaltoihin luotettiin modernin l\u00e4nsimaisen demokratian ja markkinatalouden johtot\u00e4hten\u00e4, eik\u00e4 maailmanpoliisin imperialistista perint\u00f6\u00e4 liikaa kyseenalaistettu viel\u00e4 2000-luvullakaan.<\/p>\n<p>2010-luvulta asti olemme joutuneet todistamaan toisaalta uutta nationalismin aaltoa, mutta samanaikaisesti my\u00f6s kansallisvaltioiden vallan hidasta heikkenemist\u00e4 modernin kapitalismin synnytt\u00e4mien hypermiljard\u00f6\u00f6rien vaikutuspiirin alla, erityisesti el\u00e4m\u00e4mme muututtua sosiaalisen todellisuuden ja sosiaalisen median luoman virtuaalitodellisuuden hybridiksi; diptyykiksi, jonka toisella puolella on ihminen ja toisella puolella kone. Aikaa, jossa nykyiset opiskelijat ovat varttuneet, m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 kertak\u00e4ytt\u00f6kulttuuri toisaalta niin taiteessa kuin hy\u00f6dykkeiss\u00e4mmekin, mutta my\u00f6s kieless\u00e4mme. Me kulutamme kulttuuria. Me kulutamme musiikkia. Me kulutamme taidetta. Me kulutamme itse\u00e4mme.<\/p>\n<p>Se vuosikymmen, joka alkoi kuusi vuotta sitten globaalilla pandemialla, ja jota ovat v\u00e4ritt\u00e4neet sodat niin Euroopassa kuin muuallakin maailmassa, l\u00e4nsimaisen demokratian ja sopimusyhteiskunnan kriisiytyminen sek\u00e4 yhteiskunnallinen kahtiajakautuminen, puhumattakaan uutisotsikoiden alle hautautuvasta ilmastokriisist\u00e4, on vuosikymmen, joka tullaan muistamaan historiassamme ep\u00e4varmuuden aikana. Sitran tulevaisuusbarometrin mukaan liki puolet n\u00e4kev\u00e4t Suomen tulevaisuuden nykyhetke\u00e4 huonompana. Uhkia n\u00e4hd\u00e4\u00e4n turvallisuudessa, teko\u00e4lyss\u00e4, koulutustason laskussa, ilmastokriisiss\u00e4 ja talouden ep\u00e4vakaudessa. Uskoa tulevaisuuteen my\u00f6s on, vaikkakin sit\u00e4 v\u00e4ritt\u00e4\u00e4 optimistinen luotto siihen, ett\u00e4 voimme my\u00f6s vastaisuudessa nauttia luonnosta, ett\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4ll\u00e4kin p\u00e4rj\u00e4\u00e4 ja ett\u00e4 teknologinen kehitys on loppujen lopuksi positiivista, kunhan puhdasta juomavett\u00e4 riitt\u00e4\u00e4 kaikille. My\u00f6s luottamus nuoriin, uusiin sukupolviin on l\u00e4sn\u00e4.<\/p>\n<p>Taideyliopiston ylioppilaskunnan hallituksen j\u00e4senen\u00e4 olen aktiivisesti seurannut kanssaopiskelijoideni tunnelmia; mist\u00e4 he ovat innoissaan, mik\u00e4 heit\u00e4 huolestuttaa, mik\u00e4 heit\u00e4 puhuttelee ja mit\u00e4 he ajattelevat tulevaisuudesta. Moni on tavalla tai toisella taloudellisessa ahdingossa. Er\u00e4s opiskelija kertoi vastik\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 h\u00e4n el\u00e4\u00e4 joka kuukauden viimeisen viikon ker\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 tyhji\u00e4 pulloja ja t\u00f6lkkej\u00e4 kampuksella. Miltei kaikki, joiden kanssa olen keskustellut, tekev\u00e4t palkkat\u00f6it\u00e4 jo valmiiksi kuormittavien t\u00e4ysip\u00e4iv\u00e4isten opiskelujen lis\u00e4ksi. Itsell\u00e4ni on opiskelu- ja luottamust\u00f6itteni lis\u00e4ksi kolme aktiivista ty\u00f6suhdetta, ja koen olevani yksi onnekkaista. El\u00e4mme ajassa, jossa jo lukiolaiset palavat loppuun loputtomassa kilpailussa toisiaan vastaan, ja jossa burnoutiin suhtaudutaan meriittin\u00e4. Uhrauksena, joka yksil\u00f6keskeisell\u00e4 ulkoisen menestyksen alttarilla uhrataan.<\/p>\n<p>Monet tuntevat meemin, jossa piirroshahmokoira istuu p\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4ress\u00e4 huoneen ollessa tulessa ja sanoo itsekseen \u201cthis is fine\u201d. Me olemme kasvaneet maailmaan, jossa kaikki n\u00e4kev\u00e4t liekit, mutta sen sijaan, ett\u00e4 tukisimme rakenteita, jotka auttaisivat meit\u00e4 sammuttamaan liekit ja yhdess\u00e4 selvi\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 maailmassa, julistamme yksil\u00f6n menestyst\u00e4, ylist\u00e4mme henkil\u00f6br\u00e4ndej\u00e4 ja suljemme ulos heid\u00e4t, jotka eiv\u00e4t t\u00e4ss\u00e4 n\u00e4lk\u00e4peliss\u00e4 p\u00e4rj\u00e4\u00e4. Yksil\u00f6jen v\u00e4lisess\u00e4 kilpailussa kaikki eiv\u00e4t voi voittaa, sill\u00e4 ilman h\u00e4vi\u00e4ji\u00e4 ei ole voittajiakaan.<\/p>\n<p>Kuluneiden kolmen vuoden aikana taloutta tasapainottamaan pyrkinyt hallitus on p\u00e4\u00e4ministeri- ja valtionvarainministerijohtoisesti tehnyt runsaasti leikkauksia, joiden vaikutukset osuvat ep\u00e4tasaisesti yhteiskunnassamme: taloudellisesti vaikeina aikoina saksien terist\u00e4 eniten ovat k\u00e4rsineet ne, jotka jo valmiiksi olivat tiukilla. Nopeasti toimeenpannut, rajut leikkaukset ovat osuneet erityisesti heihin, jotka ovat palkkatulojen ulottumattomissa, mutta my\u00f6s opiskelijoihin sek\u00e4 taide- ja kulttuurialalla toimiviin. 2020-luvun taide- ja kulttuurialan opiskelija on leikkausten polttopisteess\u00e4: h\u00e4n joutuu k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n, usein k\u00f6yh\u00e4n\u00e4, t\u00e4ysp\u00e4iv\u00e4isen\u00e4 opiskelijana siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen tulonsa eiv\u00e4t riit\u00e4 el\u00e4miseen. Eik\u00e4 kyse edes ole oman toimeliaisuuden puutteesta.<\/p>\n<p>T\u00f6it\u00e4 ei riit\u00e4 kaikille, ja opiskelujen ohessa tehty ty\u00f6 tekee jo valmiiksi raskaat opinnot entist\u00e4 raskaammiksi. Vastaavat ilmi\u00f6t n\u00e4kyv\u00e4t kaikkialla: me emme en\u00e4\u00e4 voi sanoa k\u00e4yv\u00e4mme t\u00f6iss\u00e4. Me olemme t\u00f6iss\u00e4.<\/p>\n<p>Moni opiskelija on toivottomassa tilassa, mutta nimenomaan opiskelijat luovat meille toivoa tulevaisuuteen. He ovat aktiivisia yhteiskunnallisia toimijoita ja t\u00e4rke\u00e4ss\u00e4 osassa tulevaisuuden yhteiskunnan rakentamisessa. Opiskelijat ovat kaikin puolin ep\u00e4varmassa nykytilanteessakin valmiita velkaantumaan, raatamaan pitki\u00e4 p\u00e4ivi\u00e4 ja vaikuttamaan yhteiskunnassa. T\u00f6rke\u00e4 mielikuva julkisella rahalla k\u00f6ll\u00f6ttelev\u00e4st\u00e4 ikuisesta opiskelijasta el\u00e4\u00e4 sitke\u00e4sti, mutta sille ei ole todellisuuspohjaa.<\/p>\n<p>Korkeakoulujen rahoitusmalli ja opiskeluel\u00e4m\u00e4n raakuus varmistavat, ett\u00e4 kaikki pyrkiv\u00e4t valmistumaan ajallaan, mutta yh\u00e4 harvemmin se on aidosti mahdollista. Kaikki tuntemani opiskelijat painavat valtavasti t\u00f6it\u00e4 niin opinnoissaan kuin muutenkin el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 selvit\u00e4kseen. Kyse ei voi olla motivaation puutteesta vaan yhteiskunnan l\u00e4pileikkaavista rakenteista ja asenteista, jotka tekev\u00e4t onnistumisen vaikeaksi. Mutta kun nykyiset opiskelijamme valmistuvat, yhteiskuntamme saa kovan ty\u00f6moraalin<\/p>\n<p>omaavia n\u00e4kemyksellisi\u00e4 ammattilaisia, jotka ovat ehtineet jo n\u00e4hd\u00e4 ja kokea paljon. He rakentavat yhteiskuntaamme kulttuurin, joka tuntee menneisyyden, el\u00e4\u00e4 nykyhetkess\u00e4 ja uskaltaa katsoa tulevaisuuteen. He antavat meille toivon.<\/p>\n<p>Taidetta opiskelevat k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t suurimman osan ajastaan taiteen opiskeluun ja taiteen tekemiseen. Taide, kuten kaikki muukin luova ty\u00f6 on luonteeltaan aina liitoksissa tulevaisuuteen. Kun nykyhetken ty\u00f6nn\u00f6ss\u00e4 luodaan jotakin uutta, se on aina v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 menneisyyden painon alla, mutta my\u00f6s hyvin vahvasti kiinni tulevaisuuden imussa. Ep\u00e4varmuuksien vuosikymmenen\u00e4, kun meille tuntuu olevan t\u00e4ysin mahdotonta n\u00e4hd\u00e4 toivottuja tulevaisuuksia, on taide avainasemassa. Vapaa taide on aina kyennyt n\u00e4kem\u00e4\u00e4n v\u00e4l\u00e4hdyksi\u00e4 tulevaisuudesta jo kauan ennen kuin tulevaisuutta on kyetty edes summittaisella varmuudella ennustamaan. Keskeisess\u00e4 roolissa taide onkin silloin, kun se on vapaa. Kun taide asetetaan kaupallisuuden, kirkon, ruhtinaitten tai mink\u00e4 tahansa hegemonian alle, on tulevaisuuden imu jatkuvasti l\u00e4sn\u00e4, mutta keskeiseksi j\u00e4\u00e4 senhetkisen asiaintilan vahvistaminen ja siihen reagoiminen. Taide j\u00e4\u00e4 nykyisyyden ty\u00f6nn\u00f6n alle. Me olemme liiaksi taloudellisen p\u00e4\u00e4oman sokaisemia huomaamaan, kuinka m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4v\u00e4ss\u00e4 roolissa kulttuurinen p\u00e4\u00e4oma meille on erityisesti, kun suuntaamme katseen tulevaisuuteen.<\/p>\n<p>Antropologi Margaret Meadin on v\u00e4itetty sanoneen, ett\u00e4 sivilisaation ensimm\u00e4inen merkki esihistoriassamme on parantunut reisiluu viidentoista tuhannen vuoden takaa. Murtuneella jalalla yksin p\u00e4rj\u00e4\u00e4minen olisi ollut k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 mahdotonta, joten l\u00f6yt\u00f6\u00e4 usein pidet\u00e4\u00e4n osoituksena ihmisyhteis\u00f6n my\u00f6t\u00e4tunnosta, empatiasta ja yhteis\u00f6llisyydest\u00e4. Olivat antropologin suuhun asetetut sanat sitten totta tai ei, on ilmiselv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kulttuurina ja yhteiskuntana emme olisi olemassa, ellemme pit\u00e4isi toisistamme huolta. P\u00e4\u00e4ministeri Orpo on useaan otteeseen korostanut, ett\u00e4 olemme samassa veneess\u00e4. Ehk\u00e4 olemmekin, keskell\u00e4 myrsky\u00e4, mutta yksik\u00e4\u00e4n alus ei v\u00e4lt\u00e4 Estonian kohtaloa, jos jatkamme sill\u00e4 yksil\u00f6keskeisyyden linjalla, joka t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 on valloillaan yhteiskunnassa. Meri tyyntyy viel\u00e4 joskus, kyll\u00e4 siihen moni uskoo, taiteilijat ja opiskelijatkin. Moni on kuitenkin huolissaan siit\u00e4, ketk\u00e4 viel\u00e4 ovat ty\u00f6kykyisi\u00e4, el\u00e4m\u00e4nhaluisia ja hengiss\u00e4, kun vihdoin uuden aamun armo kimmelt\u00e4\u00e4 tyynen meren pinnalla.<\/p>\n<p>Opiskelijat ovat tulevaisuuden osaajia, ja taide auttaa meit\u00e4 n\u00e4kem\u00e4\u00e4n h\u00e4iv\u00e4hdyksi\u00e4 toivotuista tulevaisuuksista. Vaarannamme kuitenkin kaiken, ellemme astu tulevaisuuden imuun yhdess\u00e4. Yksin j\u00e4\u00e4mme jumiin vain yhteen n\u00e4k\u00f6kulmaan, vain yhteen tai muutamaan tapaan ajatella. Siit\u00e4kin syyst\u00e4 meid\u00e4n tulee tehd\u00e4 kulttuuri- ja muuta politiikkaa, joka tukee kansainv\u00e4lisyytt\u00e4 ja moni\u00e4\u00e4nisyytt\u00e4. Kansainv\u00e4lisyydest\u00e4 olemme aiemminkin saaneet toivoa ja samoin olemme jakaneet toivoa ymp\u00e4ri maailmaa. Meill\u00e4 voi olla eri taustat, mutta tulevaisuus on meille kaikille yhteinen.<\/p>\n<p>Luodaan se siis yhdess\u00e4.<\/p>\n<p>Helsinki ja Suomi ei en\u00e4\u00e4 ole tunnin edell\u00e4 tai j\u00e4ljess\u00e4. Meid\u00e4n kellomme k\u00e4y samaa tahtia muun maailman kanssa kohti tulevaisuutta, joka edelleen n\u00e4ytt\u00e4ytyy meille uhkaavana ja pelottavana. Ei sen tarvitsisi. Panostamalla opiskelijoihin, taiteeseen, kulttuuriin, yhteis\u00f6llisyyteen ja kansainv\u00e4lisyyteen meid\u00e4n on mahdollista n\u00e4hd\u00e4 toivoa her\u00e4tt\u00e4vi\u00e4 tulevaisuuksia. Tulevaisuuksia, joissa kukaan ei pala loppuun ennen ty\u00f6el\u00e4m\u00e4\u00e4. Tulevaisuuksia, joissa luotamme taiteen ja kulttuurin voimaan.<\/p>\n<p>Tulevaisuuksia, joissa ratkaisemme globaalejakin ongelmiamme, luontokadosta talouden haasteisiin, yhdess\u00e4.<\/p>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>TaiYon hallituksen j\u00e4sen Mathias Waenerberg piti toukokuun lopussa Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cuporen j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4ss\u00e4 Kulttuuripolitiikan tila -tapahtumassa toukokuun lopulla puheenvuoron taideopiskelijoiden n\u00e4k\u00f6kulmista kulttuuripolitiikan tulevaisuuksiin. [&hellip;]<\/p>\n","protected":false},"author":16,"featured_media":16600,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":true,"template":"","format":"standard","meta":{"_coblocks_attr":"","_coblocks_dimensions":"","_coblocks_responsive_height":"","_coblocks_accordion_ie_support":"","advanced_seo_description":"","jetpack_seo_html_title":"","jetpack_seo_noindex":false,"jetpack_seo_schema_type":"","_jetpack_newsletter_access":"","_jetpack_dont_email_post_to_subs":false,"_jetpack_newsletter_tier_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paywalled_content":false,"_wpcom_ai_launchpad_first_post":false,"_jetpack_feature_clip_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":"","jetpack_publicize_message":"{title}\n\n{excerpt}\n\n{url}","jetpack_publicize_feature_enabled":true,"jetpack_social_post_already_shared":true,"jetpack_social_options":{"image_generator_settings":{"template":"highway","default_image_id":0,"font":"","enabled":false},"version":2},"_wpas_customize_per_network":false,"jetpack_post_was_ever_published":false},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-16597","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-taiyo"],"jetpack_publicize_connections":[],"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/i0.wp.com\/taiyo.fi\/wp-content\/uploads\/2026\/07\/credit-STT_emmi-korhonen-Matias-Waenergberg-Kulttuuripolitiikan-tila-25.5.2.jpg?fit=6144%2C4096&ssl=1","jetpack_sharing_enabled":true,"jetpack_shortlink":"https:\/\/wp.me\/p2w00X-4jH","jetpack_likes_enabled":true,"amp_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/taiyo.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/16597","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/taiyo.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/taiyo.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/taiyo.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/users\/16"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/taiyo.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=16597"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/taiyo.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/16597\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":16601,"href":"https:\/\/taiyo.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/16597\/revisions\/16601"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/taiyo.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/media\/16600"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/taiyo.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=16597"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/taiyo.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=16597"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/taiyo.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=16597"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}