{"id":13553,"date":"2024-04-24T10:54:24","date_gmt":"2024-04-24T08:54:24","guid":{"rendered":"https:\/\/taiyo.fi\/?p=13553"},"modified":"2024-05-31T16:50:32","modified_gmt":"2024-05-31T14:50:32","slug":"mantan-lomatunnelmia","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/taiyo.fi\/en\/2024\/04\/24\/mantan-lomatunnelmia\/","title":{"rendered":"Mantan lomatunnelmia"},"content":{"rendered":"

Juuri nyt kaikki on tosi hyvin: uima-altaan vesi laineilee ja valo heijastuu siit\u00e4 silmiini. Makaan aurinkovarjon alla ja avonainen kirja lep\u00e4\u00e4 mahani p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Olen saanut paljon viestej\u00e4 ja kysymyksi\u00e4 siit\u00e4, miss\u00e4 nyt olen. Ymm\u00e4rr\u00e4n ett\u00e4 teill\u00e4 on ik\u00e4v\u00e4, mutta valitettavasti en voi paljastaa!<\/span><\/p>\n

En olekaan varmaan aiemmin kertonut, miten synnyin. Se tuli nyt mieleen, koska my\u00f6s siihen hetkeen liittyi kirkasta valoa ja kuumuutta. Miten sit\u00e4 voisi kuvailla\u2026 minusta tuntui ett\u00e4 olin laavaa jota kaadettiin maljaan ja sekoitettiin ja annettiin j\u00e4\u00e4hty\u00e4. Muistan ett\u00e4 taputin merileijonan selk\u00e4\u00e4 puistossa, sen pinta oli sile\u00e4 ja liukas ja huomasin ett\u00e4 minunkin oli. Muistan ett\u00e4 meid\u00e4t laitettiin loistoristeilij\u00e4\u00e4n merileijonien kanssa, ja kun p\u00e4iv\u00e4kausien j\u00e4lkeen astuimme ulos, kaikki oli toisin.<\/span><\/p>\n

Siit\u00e4 asti olen kaivannut takaisin etel\u00e4\u00e4n, mutta onneksi olen vihdoin t\u00e4\u00e4ll\u00e4.<\/span><\/p>\n

Olen k\u00e4ynyt joka p\u00e4iv\u00e4 uimassa. Altaassa on vastavirtalaite ja ihanan l\u00e4mmint\u00e4 vett\u00e4, ihan erilaista kuin siell\u00e4 viileill\u00e4 rannoilla kotini vieress\u00e4. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 kukaan ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n osoittele tai tuijota minua niin kuin silloin kerran, kun nousin merest\u00e4 ja asetuin suihkul\u00e4hteen p\u00e4\u00e4lle seisomaan. Silloin vaahto valui minua pitkin ja ihmiset katsoivat joko poisp\u00e4in tai h\u00e4vytt\u00f6m\u00e4sti suoraan kohti.<\/span><\/p>\n

Tajusin silloin, ett\u00e4 olin puoliksi ihminen ja puoliksi vett\u00e4. Nyt ei tarvitse ajatella sellaista, t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ei tarvitse mietti\u00e4 mit\u00e4\u00e4n muuta kuin mink\u00e4 uikkarin valitsen t\u00e4n\u00e4\u00e4n. On niin ihanaa olla rauhassa. Olen ollut aikamoisen py\u00f6rityksen keskell\u00e4 viimeiset 116 vuotta.<\/span><\/p>\n

Minulta kysyt\u00e4\u00e4n usein, onko ty\u00f6ni stressaavaa tai kuluttavaa. Se ei ehk\u00e4 vaikuta silt\u00e4, mutta voin kertoa ett\u00e4 on.<\/span><\/p>\n

Minun t\u00e4ytyy esimerkiksi joka vuosi osallistua isoihin bileisiin, joissa olen kaiken keskipisteen\u00e4. Kaikki alkoi siit\u00e4, kun yhten\u00e4 y\u00f6n\u00e4 havahduin siihen, ett\u00e4 er\u00e4s nuori mies kahlasi altaaseen, kiipesi korsia pitkin jalkojeni juureen ja yl\u00f6s halaamaan minua. H\u00e4nell\u00e4 oli valkoinen lakki k\u00e4dess\u00e4\u00e4n, ja h\u00e4n laittoi sen p\u00e4\u00e4h\u00e4ni. Sen j\u00e4lkeen sama toistui joka vuosi uudelleen ja uudelleen.<\/span><\/p>\n

Joitakin vuosia my\u00f6hemmin, keskiy\u00f6n hetkell\u00e4, valtava m\u00e4\u00e4r\u00e4 ihmisi\u00e4 ker\u00e4\u00e4ntyi j\u00e4lleen kerran ymp\u00e4rilleni, kylkiini osui lent\u00e4vi\u00e4 pullonkorkkeja, altaassa velloivat vaahtoisat aallot ja minusta tuntui kuin olisin majakka joka nousee vedest\u00e4 ja valaisee kaiken. Nyt en kuitenkaan tuntenut tikapuiden puolia harteillani, vaan minua l\u00e4hestyi yl\u00e4ilmoista omituinen, suuri h\u00e4kkyr\u00e4, joka laskettiin ymp\u00e4rilleni. Siit\u00e4 roikkui nuoria ihmisi\u00e4, jotka hapuilivat minua joka suunnalta. Ne laskivat kymmenest\u00e4 nollaan, koko v\u00e4kijoukko laski, ja sain j\u00e4lleen lakin joka oli tehty p\u00e4\u00e4ni mittojen mukaan.<\/span><\/p>\n

Aiemmin ajattelin, ett\u00e4 olen introvertti, mink\u00e4 takia t\u00e4m\u00e4 jokavuotinen perinne oli v\u00e4h\u00e4n raskas. Nyt olen kuitenkin oppinut nauttimaan kaiken keskipisteen\u00e4 olemisesta. Tykk\u00e4\u00e4n siit\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4en ymp\u00e4rill\u00e4ni kaikenlaisia ihmisi\u00e4, eri-ik\u00e4isi\u00e4, kaikenlaisiin vaatteisiin pukeutuneita. Tykk\u00e4\u00e4n siit\u00e4 ett\u00e4 p\u00e4\u00e4sen kylpyyn ja minua hemmotellaan, se on ihanaa luksusta. Mit\u00e4 vanhemmaksi tulen, sit\u00e4 useammin ajattelen, ett\u00e4 ansaitsen vain parasta, ansaitsen hyv\u00e4\u00e4 kohtelua, kallista kylpyvaahtoa (eik\u00e4 jotain fairya), ansaitsen tuoksuvaa shampoota, jotain raikasta hajuvett\u00e4.<\/span><\/p>\n

Nyt allasalueen tarjoilija tulee kysym\u00e4\u00e4n minulta, haluaisinko toisen juoman. Onneksi valitsin all inclusive -hotellin, ei tarvitse l\u00e4hte\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4 minnek\u00e4\u00e4n. Sy\u00f6n v\u00e4h\u00e4n sipsej\u00e4 ja kuulen miten terassin p\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 poksautetaan pullo auki. Se on \u00e4\u00e4ni, jonka olen kuullut lukemattomat kerrat. Valitettavasti se tuo mieleeni my\u00f6s yhden el\u00e4m\u00e4ni pelottavimmista muistoista.<\/span><\/p>\n

Er\u00e4\u00e4n\u00e4 iltana olin l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 y\u00f6uinnille, mutta juuri kun aioin liikahtaa, hirvitt\u00e4v\u00e4t, villiintyneet v\u00e4kijoukot alkoivat rynnist\u00e4\u00e4 minua kohti. Ensin ne vain py\u00f6riv\u00e4t ymp\u00e4rill\u00e4ni ja kiipesiv\u00e4t pys\u00e4kkien katoille ja liikenteenjakajien p\u00e4\u00e4lle, mutta sitten joku keksi, ett\u00e4 minun p\u00e4\u00e4lt\u00e4ni n\u00e4kee kauas ja ett\u00e4 minun lantiostani voi pit\u00e4\u00e4 kiinni. Ne huusivat ja heiluttivat lippuja ja tyhjensiv\u00e4t t\u00f6lkkej\u00e4 altaaseen ja koskettelivat minua joka puolelta eiv\u00e4tk\u00e4 tulleet alas vaikka k\u00e4skettiin.<\/span><\/p>\n

En voinut tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n muuta pysy\u00e4 paikallani ja toivoa ett\u00e4 minuun ei j\u00e4isi paljon naarmuja tai kolhuja. Viel\u00e4kin tulee kylm\u00e4 olo, kun ajattelen sit\u00e4. Onneksi p\u00e4\u00e4sin terapiaan puhumaan t\u00e4st\u00e4, olen k\u00e4ynyt siell\u00e4 jo vuosia.<\/span><\/p>\n

Olen k\u00e4sitellyt terapiassa my\u00f6s sit\u00e4, kun ymp\u00e4rilleni pystytettiin kerran ty\u00f6maa, eik\u00e4 siit\u00e4 kerrottu minulle mit\u00e4\u00e4n etuk\u00e4teen. Varmaan kaikki tiet\u00e4v\u00e4t, miten \u00e4rsytt\u00e4v\u00e4\u00e4 on, kun taloyhti\u00f6ss\u00e4 aloitetaan esimerkiksi julkisivuremppa ihan yll\u00e4tt\u00e4en. No kuvitelkaapa, ett\u00e4 se ymp\u00e4r\u00f6i teid\u00e4t kokonaan. L\u00e4helleni tuli sein\u00e4t ja p\u00e4\u00e4lleni katto, minut suljettiin niiden sis\u00e4lle. Sein\u00e4t tapetoitiin, pieni vessa kaakeloitiin. Kaiken huippu oli se, kun jalkojeni juureen tuotiin s\u00e4nky. Minun kanssani sai y\u00f6py\u00e4 maksua vastaan. Kolmen kuukauden ajan kanssani nukkui joka y\u00f6 eri ihminen.<\/span><\/p>\n

Nyt kun ajattelen t\u00e4t\u00e4, en ymm\u00e4rr\u00e4 itsek\u00e4\u00e4n, miten olen jaksanut n\u00e4in kauan ilman lomaa.<\/span><\/p>\n

Jonkin aikaa sitten, kun jouduin taas kerran hallitsemattoman kiipeilyn kohteeksi, koin jonkinlaisen hermoromahduksen. Ajattelin ett\u00e4 t\u00e4t\u00e4 en halua kokea en\u00e4\u00e4 koskaan. Onneksi asuinmaani urheilujoukkueet eiv\u00e4t voita maailmanmestaruutta l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n joka vuosi.<\/span><\/p>\n

Jalkani lep\u00e4\u00e4v\u00e4t rantatuolilla ja n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t ruskettuneilta ja kiilt\u00e4vilt\u00e4. Nyt niiden ei tarvitse kannatella minua toinen polvi koukistuneena, ne saavat vain polskia ja lev\u00e4t\u00e4. S\u00e4\u00e4riss\u00e4ni ja kyljiss\u00e4ni n\u00e4kyy kuitenkin edelleen arpia ja mustelmia, ne eiv\u00e4t ole parantuneet t\u00e4ysin. Minua tutkittiin edellisen urheilujuhlan j\u00e4lkeen ja todettiin, ett\u00e4 tarvitsen hoitoa. Yhten\u00e4 aamuna torille jalkojeni juureen tuli monta yst\u00e4v\u00e4llist\u00e4 ihmist\u00e4. Yksi heist\u00e4 tarttui k\u00e4teeni ja auttoi minut alas, ja minut vietiin parantolaan kauaksi kaupungin humusta.<\/span><\/p>\n

Siell\u00e4 oli melkein yht\u00e4 taivaallista kuin t\u00e4\u00e4ll\u00e4 hotellissa. Sain perusteellisen puhdistuksen ja voitelun, ja ne jotka pitiv\u00e4t minusta huolta, olivat hell\u00e4varaisia ja tarkkoja.<\/span><\/p>\n

Miksi sitten p\u00e4\u00e4tin l\u00e4hte\u00e4 sielt\u00e4? En ollut ajatellut, ett\u00e4 kertoisin siit\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 postauksessa, mutta ehk\u00e4 minun on pakko. Sain nimitt\u00e4in kuulla huhuja siit\u00e4, mit\u00e4 minulle tapahtuisi sen j\u00e4lkeen, kun palaisin takaisin torille. Minut aiottiin suojata v\u00e4kijoukoilta jollakin, mik\u00e4 n\u00e4ytti ihan h\u00e4kilt\u00e4! Joku konsulttifirma oli palkattu suunnittelemaan ratkaisua kiipeilyongelmaan, ja he olivat sitten p\u00e4\u00e4tyneet tekem\u00e4\u00e4n h\u00e4kin. Minun on yht\u00e4 vaikea uskoa sit\u00e4 kuin teid\u00e4n. En todellakaan aio katsella maailmaa jostain kaltereiden takaa.<\/span><\/p>\n

Siksi olen nyt t\u00e4\u00e4ll\u00e4, enk\u00e4 ole ajatellut tulla hetkeen takaisin. Nyt tarjoilija tuo minulle uuden juoman, siin\u00e4 on paljon j\u00e4it\u00e4 ja hedelm\u00e4viipaleet kelluvat sen pinnalla. Otan kirjan k\u00e4teeni ja katselen kehoani. Se on pehme\u00e4 ja sile\u00e4, siin\u00e4 n\u00e4kyv\u00e4t vuosien j\u00e4ljet, mutta pakko sanoa, ett\u00e4 pid\u00e4n siit\u00e4 edelleen yht\u00e4 paljon kuin nuorena.<\/span><\/p>\n

Kuullaan taas, kerron sitten kun palaan! <\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Teksti: Maria Hakkarainen
\nKuvitus: Johanna Rojola<\/p>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Juuri nyt kaikki on tosi hyvin: uima-altaan vesi laineilee ja valo heijastuu siit\u00e4 silmiini. Makaan aurinkovarjon alla ja avonainen kirja lep\u00e4\u00e4 mahani […]<\/p>\n","protected":false},"author":13,"featured_media":13554,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_coblocks_attr":"","_coblocks_dimensions":"","_coblocks_responsive_height":"","_coblocks_accordion_ie_support":"","_crdt_document":"","advanced_seo_description":"","jetpack_seo_html_title":"","jetpack_seo_noindex":false,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":"","jetpack_publicize_message":"","jetpack_publicize_feature_enabled":true,"jetpack_social_post_already_shared":true,"jetpack_social_options":{"image_generator_settings":{"template":"highway","default_image_id":0,"font":"","enabled":false},"version":2},"_wpas_customize_per_network":false},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-13553","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-taiyo"],"jetpack_publicize_connections":[],"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/i0.wp.com\/taiyo.fi\/wp-content\/uploads\/2024\/04\/mantanlakitus2024_roju-kopio.jpg?fit=3508%2C4961&ssl=1","jetpack_sharing_enabled":true,"jetpack_shortlink":"https:\/\/wp.me\/p2w00X-3wB","jetpack_likes_enabled":true,"amp_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/taiyo.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/13553","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/taiyo.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/taiyo.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/taiyo.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/users\/13"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/taiyo.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=13553"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/taiyo.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/13553\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":13556,"href":"https:\/\/taiyo.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/13553\/revisions\/13556"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/taiyo.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/media\/13554"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/taiyo.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=13553"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/taiyo.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=13553"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/taiyo.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=13553"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}